Vain yksi tuntuu varmalta Saksan liittopäivävaaleissa
Uudet liittopäiväedustajat saavat eteensä vanhat ongelmat. Sosiaaliturva, terveyspalvelut, koulutus, työllisyys ja verot, ylipäänsä tulojen ja varallisuuden jakaantuminen, ovat myös lähivuodet kiihkeän poliittisen kamppailun kohteina.
Gerhard Schröderin (SPD) punavihreän hallituksen oikeiston tuella aikoinaan läpi ajamat työttömyys- ja sosiaaliturvan heikennykset ovat lisänneet köyhyyttä. Siitä kärsivät myös yhä useammat lapset. Angela Merkelin (CDU) hallituksesta ei ole ollut korjaamaan tilannetta.
Talouden lama on kärjistänyt teollisuuden, etenkin autojen valmistuksen ja telakoiden, vaikeuksia. Konkurssin partaalla hoippunut Opel-konserni myytiin juuri liittohallituksen tuntuvin myötäjäisin kanadalaisille.
Saksa on talouden taantuman myötä velkaantunut entisestään. Ensi vuonna oli tarkoitus ottaa uutta velkaa kuusi miljardia euroa, mutta summa nousee valtiovarainministeri Peer Steinbrückin (SPD) mukaan sataan miljardiin. Hän pitää välttämättömänä sekä lisätulojen hankkimista että menojen karsimista.
Veropopulismia Baijerista
Verokeskustelu sai lisävauhtia baijerilaisen Kristillissosiaalisen unionin (CSU) julkistettua talousohjelmansa. Sen mukaan tuloveroa on alennettava kahtena vuotena peräkkäin, 2011 ja 2012, ja yrityksille on annettava verohelpotuksia
Jo aikaisemmin uusliberalismin lipunkantaja, Vapaat demokraatit (FDP), on lupaillut tuntuvia veronalennuksia Merkelin CDU sen sijaan on puhuvat vain yleisesti verorasituksen keventämisestä.
Monien johtavien ekonomistien mielestä kansantalous ei kestä veronalennuksia, eivätkä ne tue talouden kasvua ja työllisyyttä. Hyödyn saisivat pääosin enemmän ansaitsevat, jotka käyttäisivät rahat kulutuksen sijasta talletuksiin. Veroja on päinvastoin lähivuosina korotettava.
Linke pitää Oskar Lafontainen mukaan tuloveron alennuksia epäsosiaalisina, koska pienituloisimmat jäävät niistä täysin osattomiksi. Monien esittämän arvonlisäveron korottamisen sijasta olisi tehostettava suurten tulojen ja omaisuuksien verotusta sekä verotettava pörssikauppaa ja spekulatiivisia voittoja.
Myös sosialidemokraatit torjuvat oikeiston veropopulismin.
Oikeiston etumatka hupenee
CDU ja CSU tavoittelevat liittopäiville oikeistoenemmistöä yhdessä FDP:n kanssa. Viimeisimmät mielipidetiedustelut osoittavat aikaisemmin selkeän enemmistön käyneen epävarmaksi, joka hermostuttaa oikeistoa. CDU/CSU saisi 34–35 ja FDP 12–13 prosentin kannatuksen.
Angela Merkeliä arvostellaan ponnettomuudesta. Hänen lauantaiseen esiintymiseensä kampanjan päätöstilaisuudessa Berliinissä on ladattuna suuria toiveita.
SPD, Linke ja vihreät pyrkivät estämään oikeistoenemmistön. Sen syntyminen tietäisi demareille ja vihreille oppositiota. Linke taas pelkää politiikan muuttuvan sen myötä yhä epäsosiaalisemmaksi.
Johtajuuskriisien vaivaama SPD on 24–27 prosentin kannatuksellaan vajaat kymmenen prosenttiyksikköä jäljessä edellisistä vaaleista. Kansleriehdokas, ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier, on olemukseltaan enemmän virkamies kuin poliitikko.
Linken rasituksena lännessä on SED:n, Itä-Saksan entisen valtapuolueen, varjo, vaikka puolueen ytimenä oleva PDS teki jo vuonna 1990 pesäeroa menneeseen ja uusi nimensä ja ohjelmansa. Idässä puolue on yksi valtapuolueista. Menestys äskeisissä eteläisen Saarlandin maapäivävaaleissa perustui pitkälti siihen, että kärkiehdokkaana oli osavaltion entinen pääministeri Oskar Lafontaine. Sunnuntaina luvassa on vaalivoitto 11–12 prosentin tuloksella
Myös vihreät saanevat hienoisen voiton 10–11 prosentillaan.
Puntit ovat blokkien välillä tasan: vasemmisto, johon vihreät Saksassa luetaan, saisi yhteensä 45–49, oikeisto yhteensä 46–48 prosenttia
Hallitusvaihtoehdot vähissä
Jos oikeisto ei saavuta enemmistöä, hyvin lähellä on niin sanotun suuren koalition jatkaminen vallassa Angela Merkelin johdolla Se kuitenkin merkitsisi hänelle tappiota ja ilmeistä poliittista alamäkeä.
Sosialidemokraateille suuri koalitio on ainut vaihtoehto päästä hallitukseen. Siksi puolue on varonut ottamasta esille CDU:n kanssa jyrkkiä kiistoja aiheuttavia asioita, kuten vähimmäispalkkaa tai ydinvoimasta luopumista sovitussa aikataulussa.
Vihreät ja FDP ovat kannanotoillaan sulkeneet pois kaksi muuta vaihtoehtoa, SPD:n, vihreiden ja FDP:n tai CDU/CSU:n, FDP:n ja vihreiden yhteishallitukset. Puolueilla tuskin on edellytyksiä vaalien jälkeen luopua päätöksistään, niin tiukkoina ne on esitetty.
Vasemmiston ja vihreiden mahdollinen enemmistö on siipirikko SPD:n kieltäytyessä yhteistyöstä Linken kanssa. Yksi kiistanaihe, Afganistan, kuitenkin on lientynyt.
Demarit etsivät ulospääsyä sodasta. Linken johto taas on todennut, ettei Afganistanista voi lähteä ”pää kainalossa”, vaan vetäytyminen tarvitsee vuoden verran aikaa. Kuitenkin myös Linken johto pitää eriävien näkemysten vuoksi hallitusyhteistyötä nykytilanteessa epärealistisena.
lehti 