Viitasen Vieno
Keskustan työvaliokunta antaa täyden tukensa pääministeri Matti Vanhaselle. Että tämmöinen merkittävä politiikan uutinen tällä kertaa. Tämänkin epäuutisen välittämiseksi printtimediassa meille alamaisille on jouduttu kaatamaan monta puuta.
Uusia vaaleja vaativat lähinnä ensimmäisellä varasijalla eduskuntaan olevat viime vaalien putoajat ja ne kansanedustajat ja ehdokkaat, joilla on rahaa näissäkin oloissa.
Ennen sanottiin, että jos joko ulko- tai sisäpolitiikan on oltava rempallaan, niin olkoon sitten sisäpolitiikka. Entäs nyt? Kumpi nyt otetaan: talouskriisi vai poliittinen kriisi. Nyt myö otetaanki molemmat.
Poliittisen kriisin takia hallitus on vakavasti rampautunut hoitamaan talouskriisiä. So what! Näyttöjen perusteella tämä ei ole mitenkään huono uutinen. Rampautuminen tarkoittaa sitä, ettei hallitus pääse toimillaan pahentamaan lamaa. Ajatelkaapa, miten paljon paremmin olisimme selvinneet 1990-luvun lamasta, jos Ahon porvarihallitus olisi rampautunut aikoinaan. Mutta ei, se oli – piru vieköön – toimintakykyinen.
Liioittelematta voidaan sanoa, että vaalirahasotku on köyhien ja työttömien onni. Poliittinen oppositio on tehnyt virheellisen analyysin vaatiessaan hallituksen eroa ja uusia vaaleja.
Politiikka perustuu arvoihin ja moraaliin. Kepulaista toimintaa hallitsee talikkomoraali.
Kaupunkilaisille tiedoksi: talikko on työväline, jolla luodaan muun muassa paskaa. Talikkoa voidaan käyttää myös rahan mättämiseen. Kepulaiset talikkomiehet ammentavat yhteisiä rahojamme omiin vaalikampanjoihinsa. Demokratian nimeen.
Talikkomoraalilla on onnistuttu mustaamaan järkevää toimintaa tekevän rahiksen mainetta. Ensin talikkomiehet junailevat rahiksen rahaa hallussaan oleville säätiöille ja muille puljuille, sitten – kuinkas sattuikaan – säätiöt, joiden johdossa talikkomiehiä istuu pilvin pimein, ostavat taidetta ym. tarpeellista talikkomiehen vaalitukiyhdistykseltä sopivaan hintaan.
Hinta on aina oikea, jos ostaja ja myyjä pääsevät siitä yksimielisyyteen. Kun ostaja ja myyjä on yksi ja sama henkilö, olettaisi ”oikean” hinnan löytyvän näpsäkästi. Ei ole syytä epäillä, etteikö vaalien tukemisen tarkoituksessa tehtyjä taulukauppoja olisi tehty oikeilla hinnoilla.
Jukka Vihriälä, joka on saanut keskustapuolueen korkeimman kunniamerkin kullitetuin talikoin, joutui jättämään RAY:n hallituksen puheenjohtajuuden. Tilalle etsitään uutta kepulaista. Ryvettymätöntä ehdokasta on lähes mahdoton löytää. Vahvoilla on Taka-Hikiän keskustayhdistyksen hallituksen varajäsen, joka ei vielä ole ollut missään vaaleissa ehdokkaana.
Minkähän ihmeen takia hallituksen politiikkaan seuratessa tulee toistuvasti – ja hyvin vahvana – mieleen tarina eri tahtiin toimivista oikeasta ja vasemmasta kädestä. Toinen viittilöi yhtäälle ja toinen tekee juuri päinvastaista.
Eläkevakuutuksien uudet verohelpotukset ovat oiva esimerkki tästä. Näyttää vahvasti siltä, että aina kun löytyy näppärä keino alentaa suurituloisten verotusta, se tehdään täysin riippumatta siitä, vaikka se olisi jyrkässä ristiriidassa hallituksen päätavoitteiden kanssa.
Yhtäältä vaikerretaan valtion velkaantumisen vaaroista ja toisaalta tarjoillaan veronalennuksia. Hyvätuloisille tarkkaan suunnattu yksityisten eläkevakuutuksien verotuki pienentää verotuloja ja kasvattaa valtion velkaa. Rivien välissä meille on siis ilmoitettu, että vain se osa valtionvelan kasvusta, joka syntyy vähäosaisten auttamisesta, on tuomittavaa ja haitallista.
Hallituksen opinkappale työurien pidentämisestä on meidän kaikkien tiedossa. Tämä opitaan nykyään peruskoulussa ennen aakkosia. Samaan aikaan hyvätuloisten työuria lyhennetään verotuilla.
Hölmöläisten matonkutominen ja valon kantaminen säkillä tupaan näyttäytyvät järkevinä operaatioina kun niitä verrataan hallituksen veropolitiikkaan.
Björn Wahlroos haluaa häätää rikkaat terveyskeskuksista. Nythän niitä on ollutkin siellä ruuhkaksi asti?!
lehti 