YK:n ilmastonmuutoshuippukokoukseen syyskuun lopulla osallistuneista 146 valtuuskunnasta vain seitsemää johti nainen. Yksi heistä oli Suomen presidentti Tarja Halonen.
– Jälleen kerran naiset on jätetty ulkopuolelle neuvotteluista, vaikka asia koskettaa heitä eniten, Britannian Oxfam-järjestön johtaja Barbara Stocking kuvasi tilannetta.
Stockingin mukaan ilmastonmuutos vaikuttaa eniten naisiin, koska he ovat vastuussa useimmista perustarpeista, kuten vedenhausta, perheen ravitsemisesta, maan muokkauksesta ja puhtaudesta.
– Heidän työnsä liittyy suoraan veteen.
Halonen muistutti, että ilmastonmuutos koettelee ankarimmin maailman köyhimpiä alueita ja heikoimpia ihmisryhmiä.
– Koska maailman köyhistä 70 prosenttia on naisia, he kärsivät eniten.
Inuiitti ja
nälkiintynyt jääkarhu
YK-kokouksen ympärillä järjestettiin New Yorkissa Ilmastoviikko, jolla haluttiin painostaa maailman johtajia pikaisiin ja päättäväisiin ratkaisuihin kasvihuonekaasujen vähentämisessä.
Ilmastoviikolle saapunut Yhdysvaltain Biloxissa toimivan Rannikon naiset muutoksen puolesta -järjestön johtaja Sharon Hanshaw huomautti, että naiset katsovat pitkälle eteenpäin.
– He ajattelevat lastensa ja lastenlastensa tulevaisuutta sekä yhteisönsä selviytymistä.
Inuiittien napapiirineuvoston puheenjohtaja, kanadalainen Sheila Watt-Cloutier kytki ilmastonmuutoksen ihmisoikeuksiin.
Hän painotti, että lumi ja jää ovat välttämättömiä edellytyksiä inuiittien liikkumiselle ja kuljetuksille. Kun jää sulaa, sekä turvallisuus että ruokaturva heikkenevät.
– Kaikki muistavat nälkiintyneen jääkarhun Al Goren elokuvasta Epämiellyttävä totuus, mutta olemmeko paremmin perillä arktisen alueen villieläinten kuin ihmisten oloista? Watt-Cloutier kysyi.
Meri nousi, saari
jakautui kahtia
Yhtäläistä huolta heijasti ugandalainen Constance Okollet, jonka kylä on kolmen viime vuoden aikana kokenut sekä odottamatonta kuivuutta että tuhoisia sateita.
Vuoden 2007 kuivuuden aikana ”kärsimme kolerasta, malariasta, ripulista ja ruokapulasta. Lapset olivat liian sairaita käymään koulua”, Okollet kertoi.
Kun kuivuus iski, ”kärsimme nälkää ja olimme riippuvaisia ulkopuolisesta avusta, mikä on nöyryyttävää ja alueella ennen kokematonta”, hän jatkoi.
Papua-Uudesta-Guineasta saapunut Ursula Rakova mainitsi, että Carteretinsaarten lukumäärä on kasvanut kuudesta seitsemään, koska vedenpinnan nousu on jakanut yhden saaren kahtia.
Rakova kertoi melovansa nyt kanootilla entisessä puutarhassaan.
– Mutta me emme halua joutua pakolaisiksi. Olemme ylpeää väkeä.
Naiset katsovat
pitkällä tähtäimellä
Rakova on perustanut Purjehdimme omin avuin aalloilla -nimisen järjestön ja kerännyt rahaa, jotta veden valtaamat talot voitaisiin korvata uusilla.
– Paikallishallinnosta ei ole ollut mitään apua, eikä myöskään saarilla kolmen vuoden aikana vierailleista 17 ulkomaisesta mediaryhmästä, Rakova valitti.
Sukupuolten tasa-arvon kytkeminen ilmastonmuutokseen on verrattain uusi asia, Cookinsaarilta tullut toimittaja Ulamila Kurai Wragg myönsi.
Hänen mukaansa naisilla on kuitenkin tärkeä rooli, koska he katsovat asioita pitkällä tähtäimellä ja ovat mukana ruohonjuuritason kansalaistoiminnassa.
Presidentti Halonen muistutti, että kestävää kehitystä edistetään parhaiten auttamalla naisia selviytymään jokapäiväisestä elämästään.
uutiskirje 