Afganistanin presidentinvaalit pidettiin jo 20. elokuuta, mutta tulos uupuu yhä. Tilanne on kiusallinen Afganistanin hallitusta tukeville länsimaille, koska istuvaa presidenttiä Hamid Karzaita epäillään massiivisesta vaalivilpistä.
Barack Obaman hallitus on yrittänyt painostaa Karzaita jonkinlaiseen kompromissiin. Erityislähettiläs Richard Holbrooke kävi heti vaalien jälkeen Kabulissa ilmoittamassa, ettei kukaan ole saanut yli puolta äänistä, joten toinen vaalikierros olisi järjestettävä.
Yhdysvallat on ehdottanut myös ”kansallisen yhtenäisyyden hallituksen” muodostamista Karzain ja hänen päävastustajansa Abdullah Abdullahin kesken. Tästä ei tiettävästi Abdullah ole ollut sen innostuneempi kuin Karzaikaan.
Vaihtoehdoksi on edelleen harkittu perinteisen afganistanilaisen loya jirgan, heimovanhimpien ja muiden arvohenkilöiden kansallisen kokouksen järjestämistä pattitilanteen ratkaisemiseksi.
Vähintään Yhdysvallat haluaisi saada perustettua jonkinlaisen päällystakin viran Afganistanin hallitukseen valvomaan presidenttiä, joka nykyisessä järjestelmässä toimii myös hallituksen johdossa.
Aika pelasi
Karzain eduksi
Karzain ei ole tarvinnut paljon piitata näistä virityksistä, koska hän on tiennyt ajan kulumisen pelaavan hänen hyväkseen.
Nyt myös Yhdysvallat on havahtunut siihen, että aika toisen vaalikierroksen järjestämiseksi on kulumassa umpeen. Talven tulon vuoksi se on mahdotonta marraskuun alkamisen jälkeen. Niinpä toinen kierros siirtyisi pitkälle kevääseen.
Vaalituloksen lykkääntyminen vielä puolella vuodella loisi valtatyhjiön, joka hyödyttäisi Talebania. Se oletettavasti myös kalvaisi edelleen Afganistan-operaation kannatusta sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa.
Tältä pohjalta Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton sopi yhdessä Afganistanin ja Nato-maiden ulkoministerien kanssa, että Karzai tunnustetaan vaalien voittajaksi. Tämä ns. ”Afganistanin ystävien” ryhmän palaveri pidettiin jo viime viikon perjantaina YK:n yleiskokouksen yhteydessä, mutta julkisuuteen siitä tuli tietoja vasta tällä viikolla.
Samalla päätettiin, että ns. sovittelu sisältyy uuteen kapinallisvastaiseen strategiaan. Sillä tarkoitetaan rivimies- ja keskitason talebanien houkuttelemista hallituksen puolelle tai ainakin luopumaan aseistaan. Kannustimeksi voidaan tarjota niin virkoja kuin rahaakin.
Mallia on otettu Irakista, jossa Yhdysvallat on soveltanut sitä sunnikapinallisiin parin vuoden ajan melko hyvällä menestyksellä. Afganistanissa strategiaa johtamaan tulee mies, jolla ainakin on tehtävään sopiva nimi, brittikenraali Graeme Lamb (”karitsa”).
Komentaja vaatii
isoja lisäjoukkoja
Epäröinti vaalituloksen suhteen on viivyttänyt myös Obaman toista linjaratkaisua, päätöstä lisäjoukoista. Nyt tämänkin strategiavalinnan valmistelu aloitettiin virallisesti tiistaina Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden neuvostossa. Lopullinen ratkaisu saattaa silti viipyä vielä viikkoja.
Obama päätti jo keväällä 21 000 sotilaan lisäjoukon lähettämisestä Afganistaniin. Amerikkalaisjoukkojen kokonaismäärän odotetaan nousevan vuoden loppuun mennessä 68 000:een.
Joukkoja komentava kenraali Stanley McChrystal esittää tätä määrää kasvatettavaksi vielä 40 000 sotilaalla. Se on hänen mukaansa edellytys ns. voittostrategialle.
Aiemmin syyskuussa vuodettiin julkisuuteen McChrystalin raportti, jonka mukaan sota saatetaan käytännössä hävitä 12 kuukauden sisällä, mikäli joukkoja ei lisätä.
Tarkistuslaskentaan
vain 10 prosenttia
Ennen kaikkien mainioiden strategioiden toteuttamista pitäisi kuitenkin sorvata jonkinlainen numerollinen tulos presidentinvaaleille. Avainasemassa on YK:n tukema vaalivalituskomissio, sillä Afganistanin oma keskusvaalilautakunta on Karzain tukijoiden käsissä.
Vaalivalituskomissio on hankalassa välikädessä, koska hyväksymällä valheelliseksi tietämänsä vaalituloksen se mustaisi maineensa puolueettomana ja riippumattomana elimenä. Komission puheenjohtaja on kanadalainen Grant Kippen ja siihen kuuluu lisäksi yksi yhdysvaltalainen, yksi hollantilainen ja kaksi afganistanilaista jäsentä.
Arviot vilpin määrästä vaihtelevat. EU:n tarkkailijoiden mukaan kolmasosa äänistä oli epäilyttäviä, jotkut muut puhuvat viidesosasta.
Alun perin vaalivalituskomissio vaati laskettavaksi uudelleen 3 063:n äänestyspaikan tulokset, mikä on lähes puolet vaalipaikkojen kokonaismäärästä. Viime perjantaina komissio myöntyi kompromissiin Afganistanin keskusvaalilautakunnan kanssa: uudelleenlaskenta tehdään vain 10 prosentissa epäillyistä vaalipaikoista. Paikat valitaan ”tieteellisesti tehdyn otannan” perusteella.
Lähinnä valistuneeseen arvaukseen perustuvan vaalituloksen odotetaan valmistuvan komissiossa runsaan viikon sisällä.
Rehellisyys vai
huonot selitykset
Ei ole mitään syytä vähätellä Afganistanin tilanteen monimutkaisuutta. Jos Abdullah julistettaisiin voittajaksi, monet pataanit raivostuisivat, koska Abdullah on tadzhikki. Karzai sen sijaan edustaa suurinta väestöryhmää pataaneja, joihin myös valtaosa talebaneista kuuluu.
Mutta on myös hurskastelua puhua demokratiasta, jos vaalien väärentäjä julistetaan voittajaksi. Kieltämättä lienee tosin vaikeaa selittää joukkoja lähettävien länsimaiden yleisölle, että ”olemme Afganistanissa tukemassa huumekauppiaiden ja sotarikollisten kanssa liittoutunutta korruptoitunutta, naisia sortavaa ja vilpillistä hallintoa siinä toivossa, että tämä joskus johtaisi demokratiaan ja maan jälleenrakentamiseen – tai että ainakaan talebanit eivät palaisi valtaan”.
Rehellistä olisi kai edes myöntää, ettei Afganistanissa toistaiseksi kerta kaikkiaan ole olosuhteita asiallisten vaalien järjestämiseksi.
The Times -lehdessä kommentoivan Richard Beestonin mukaan kapinallisten menestyksekäs vastustaminen vaatii legitiimiä hallitusta, joka pystyy tarjoamaan kansalle turvallisuutta ja palveluja. Tähän ei nykyinen hallinto ole pystynyt. Ja ”mitä kauemmin hallitus nähdään heikkona ja korruptoituneena, sitä useammilla afgaaneilla on houkutus hyväksyä – tai heidät pakotetaan siihen – talebanien aggressiivisesti ympäri maata järjestämä rinnakkaishallinto”.
Afganistaniin rehellisiä vaaleja kannustavan säätiön johtaja Nader Naderi taas sanoo BBC:ssä, että vaalivilppi on kunnolla selvitettävä, jotta ”käsitys rankaisemattomuudesta ja koskemattomuudesta ei ryöstäisi tulevien vaalien demokraattista luonnetta”.
lehti 