Tampereen Komediateatteri, päänäyttämö. Howard Ashman: Pieni Kauhukauppa. Musiikki: Alan Menken. Ohjaus: Tuomas Parkkinen. Lavastus: Kari Kokkonen. Äänet ja valot: Janne Auvinen. Puvustus: Ulla-Riitta Lehtonen. Koreografi: Anniina Kumpuniemi. Rooleissa: Nina Tapio, Aku Sajakorpi, Seppo Mäki, Jerry Mikkelinen, Sanette Sevòn, Marianne Nurmi, Hanna Lahtinen, Juha-Petteri Kulmala.
Tampereen Komediateatterin toteuttama Pieni Kauhukauppa ei ole erityisen helposti luotavissa oleva musikaali, jos yleisö halutaan tyydyttää. Tiivistetysti näytelmä kertoo kihokkeihin kuuluvasta kasvista, joka ei taida olla kotoisin ihan tältä planeetalta. Kasvi päätyy keskellä slummia olevan kukkakaupan vetonaulaksi – pelastukseksi ja tuhoksi. Lihan- ja verenhimoinen Audreypuuksi ristitty kasvi kasvaa ja syö ihmisiä. Tällaisen elementin vakuuttava toteuttaminen ei ole kaikista yksinkertaisinta. Komediateatteri kuitenkin onnistuu hienosti tämän kammottavan kasvin eloon herättämisessä. Vaikka tarinan juoni olisikin tuttu, ei Komediateatterin versio aiheuta pettymystä.
Tuomas Parkkinen on ohjannut kauniisti alkuperäistekstiä seurailevan näytelmän, jossa voi halutessaan nähdä sanomaakin. Komedialliselta anniltaan tämä versio ei ole aivan huippuluokkaa, mutta musikaalina vähintäänkin hyvä.
Alun hapuilun jälkeen, Pieni Kauhukauppa pyörähtää täydellä teholla käyntiin. Hersyvintä antia tarjoaa Jerry Mikkelinen, joka nähdään useassa pienemmässä roolissa, mutta jonka päärooli on iljettävä ja sadistinen hammaslääkäri Orin Serivello. Mikkelinen ottaa roolistaan kaiken irti ja kiduttaa niin yleisöään kuin potilaitaankin.
Pääparina ovat Nina Tapio ja Aku Sajakorpi, joiden näyttämökemiat pelaavat hyvin yhteen. Herkätkin kohtaukset ovat ihan miellyttävää katsottavaa, mutta näiden kahden äänen kuuleminen ohittaa kyllä kirkkaasti varsinaisen näyttelemisen. Musikaalin kyseessä ollessa tämä ei ole lainkaan pahitteeksi.
Kukkakaupan omistaja herra Mushnik (Seppo Mäki) on alussa vielä jollakin tavalla miellyttävähkö hahmo, mutta rahanhimon kasvaessa lierous nousee täyteen kukoistukseensa. Riemastuttaviin kohtauksiin lukeutuu Mäen ja Sajakorven yhteinen tango, jossa toimii niin koreografia kuin musiikkikin.
Audreypuun äänenä kuullaan Juha-Petteri Kulmalaa, jolla on uskomaton, lähes hypnoottinen ääni. Yleisökin voisi moisen äänen pyynnöstä syöttää kasville vierustoverinsa.
Sanette Sevòn, Marianne Nurmi ja Hanna Lahtinen hoitavat slummin tyttöjen roolit, jotka perustuvat pääosin lauluun ja liikkeeseen. Heidän työskentelyään on ilo seurata. Sekä musiikillinen, että koreografinen puoli pysyvät tiukasti kolmikon hallussa.
Kari Kokkosen lavastus ja Janne Auvisen valosuunnittelu tarjoavat oivan miljöön, jossa kasvilla on parhaat mahdolliset edellytykset kasvaa.
Suurin ihastus kuitenkin osoittaa kohti Audreypuun suunnittelua, toteutusta ja liikuttamista. Kasvi todella kasvaa kasvamistaan – vielä senkin jälkeen, kun yleisö jo on varma, että kasvamisen loppuneen.
Jos Pienestä Kauhukaupasta haluaa lähteä etsimään syvempää sanomaa, avautuu se viimeistään viimeisen laulun aikana. Aina on tahoja, jotka lupaavat ikuisen elämän tai vähintään rakkauden, kunhan vain teet kuten sanotaan – aina vain enenevässä määrin. Paha ei muutu hyväksi toivomalla, eikä omia tekojaan pääse karkuun. Minkä mädännäisyyttä juuri tällä näytelmällä osoitetaan jää katsojan tulkittavaksi.
lehti 