Antti Eskolan teos Vasen laita lavea ilmestyi 40 vuotta sitten. Luin sen matkalla Kaj Chydeniuksen juhlakonserttiin ja huomasin, että kirja tarjoaa edelleenkin paljon ajattelemisen aihetta. Eskola laati kirjansa Kansan Uutisissa julkaistujen kolumnien pohjalta. Milloinkahan viimeksi KU:ssa on ollut vastaavanlaisia, selkeitä ja analyyttiä kolumneja?
Luettuani Eskolan kirjan ja maailmanmenoa seurattuani, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että pienillä reformeilla ei nyt pystytä oikeastaan muuttamaan mitään oleellista yhteiskunnassamme. Eskola kirjoittaa (ulkomuistista siteeraten), että kapitalismi on korttipeli, jossa suurimmat valttikortit (erityisesti taloudellinen ja osittain myös poliittinen valta) ovat porvaristolla hihassa. Vasemmistopoliitikot ja työllään elävät saavat hanttikortteja mutta ovat onnellisia, kun pääsevät pelaamaan herrojen kanssa.
Suomalaisen yhteiskunnan läpikapitalisoituminen, joka nyt ulottuu lähes kaikkialle – terveydenhuoltoon, yliopistoihin, tienpitoon, raideliikenteeseen, Postista ja Yleisradiosta nyt puhumattakaan –, ei jätä tilaa edes pienillä reformeilla aikaansaataville muutoksille. Järjestelmän logiikka, joka esineellistää kaiken, mukaan lukien ihmiset ja ihmissuhteet, on kumottava, muuten kaikkinaiset uudistustyöntekijät ovat kuin harakka tervatulla lankulla: kun nokan saa irti niin pyrstö tarttuu. Kapitalismi nielee kaikki reformit nikottelematta ilman, että mitään muuttuisi.
Kannatan vasemmistopuolueiden yhteistyötä jos se perustuu selkeästi vasemmistolaisille arvoille ja politiikalle.
Vaalit tarjoavat periaatteessa keinon tavoitella poliittista valtaa ja siten – jos valtaa saa riittävästi – saada aikaan järjestelmän muutoksia. Mutta toisaalta vaalit ovat myös poliittisen järjestelmän (joka nykymuodossaan takaa kapitalismin voittokulun) laillisuuden tae. Niin pitkään kun osallistutaan vaaleihin osallistutaan myös kapitalistisen järjestelmän laillisuuden takaamiseen. Itse asiassa, Eskolankin ajatuksia hiukan tulkiten, vaalit synnyttävät illuusion tasa-arvosta ja demokratiasta. Mutta vaaleja käytetään porvarivallan uusintamiseen, joka takaa kapitalistiluokan etujen mukaisen politiikan jatkumisen.
Ei ole sattuma, että kokoomuspuolue ja kepu ovat saaneet porvareilta rahaa. Ei ole sattuma, että juuri kokoomuspuolue ei halua asettaa kampanjarahoitukselle mitään kattoa. Kyse on siitä, että he tietävät pystyvänsä rahoillaan säilyttämään tämän paradoksaalisen poliittisen tilanteen. Kansalaisten enemmistö kannattaa tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, ja tukee esimerkiksi veronkorotuksia, jos erilaisten palveluiden turvaaminen sitä vaatii, mutta äänestää kokoomusta ja kepua, joiden ideologiseen retoriikkaan se uskoo. Porvaripuolueiden sanahelinä peittää alleen sen tosiseikan, että Suomessa (kuten muuallakin länsimaissa) etäännytään vasemmiston ihanteiden mukaisesta yhteiskunnasta.
Kannatan vasemmistopuolueiden yhteistyötä jos se perustuu selkeästi vasemmistolaisille arvoille ja politiikalle. Kapitalismin ongelmia ei voida ratkaista kapitalistisen järjestelmän sisällä vaan järjestelmä täytyy kumota ja uudistaa sosialistiseksi. Sosialismin huonoon maineeseen saattaneen reaalisosialismin kaatumisesta on jo kaksikymmentä vuotta. Vaaliuurnille ja poliittiseen elämään on tulossa uusi sukupolvi. Tämä sukupolvi on syntynyt maailmaan, jossa ei ollut Neuvostoliittoa. Olisi aika rehabilitoida sosialismi ja ne perustotuudet yhteiskunnasta, muun muassa sen luokkajaosta ja -ristiriidoista, joista Antti Eskola kirjassaan kirjoitti.
Vasen laita lavea voitaisiin julkaista jopa uudestaan, aika voisi olla sille kypsä. Antti Eskola kirjoittaa viimeisimmässä kirjassaan Mikä henki meitä kuljettaa. Katselen työni jälkiä, että ”Jos minulle sanottaisiin, että kaikki kirjoittamani kirjat tuhotaan, mutta yhden niistä saan pelastaa itselleni, se yksi saattaisi olla Vasen laita lavea. Kirja on jo esineenä kaunis ja käteen sopiva, se on kirjoitettu jännittävänä historian hetkenä.”
Voisiko vaikka Vasemmistonuoret ottaa yhteyttä Eskolaan uusintapainoksen tekemiseksi?
Chydeniuksen juhlakonsertin loppupuolella maestro kiitti konsertissa esiintyneitä laulajia ja soittajia. Mukana oli Agit-prop, KOM-teatterin kuoro, Eero Ojanen, Antero Jakoila, solisteina Monna Kamu, Sinikka Sokka. Taru Nyman, Sara Holopainen, Chydeniuksen pojat Kalle ja Jussi, Kai Hyttinen ja niin edelleen.
Chydenius sanoi myös että ”Tämä on varmasti viimeinen konserttini Finlandia-talossa.” Johon juontaja Peter von Bagh vastasi salamannopeasti: ”Miten niin, aiotaanko talo purkaa?” Chydenius mietti pari sekunnin kymmenystä ja vastasi hämmästystä näytellen: ”Etkö ole kuullut asiasta?” Herroilla säkenöi.
Eilen maanantaina oli televisiossa Arhinmäki Pressiklubissa. Hän puhui enimmäkseen ympäripyöreitä ja korosti jälleen puolueen nuorennusleikkauksen tarvetta. Kunpa hänellä säkenöisi Chydeniuksen ja Baghin tapaan.
Konsertissa kuultiin lähes neljäkymmentä Chydeniuksen laulua. Uusin oli Jukka Itkosen sanoihin sävelletty laulu, jonka Chydenius kertoi säveltäneensä 24.10 2009.
Laulu kuolleesta rakastetusta, Jäähyväiset, Sinua sinua rakastan ja niin edelleen eivät kai jättäneet ketään kylmäksi.Kyyneliä pyyhki moni muukin kuin minä. Lopuksi koko sali lauloi yhteislauluna Kalliolle kukkulalle.
Vielä Suomessa taistellaan (laulusta Maaliskuu 1918).
lehti 