”Jokainen on oman elämänsä sankari”, on kokoomuslainen hokema. Se tähdentää joka käänteessä, että ahkeruudella ja yritteliäisyydellä jokaisen on ansaittava oma varallisuutensa. Siksi he vierastavat sosiaalisia tulonsiirtoja ja työttömien paapomista. He ovat monien mielestä vain ”työtä vieroksuvia sosiaalipummeja”.
Kokoomuslaisessa arvomaailmassa lähimmäisistä huolehtiminen tarkoittaa lähinnä omista lapsista huolehtimista. Oman perheen huolehtimisessa ei tietenkään ole mitään pahaa. Alkeellisimmissakin yhteisöissä, kuten eläinmaailmassa, poikkeuksetta hoidetaan omat pentueet.
Vastuu lähimmäisistä yleensä laajenee sitä mukaa, mitä korkeammassa kulttuurissa ja sivistystasossa liikutaan. Perheen jälkeen tulee yleensä suku. Eteläisissä maissa, joissa länsimainen sosiaaliturva puuttuu, suvun merkitys on suuri. Kyläyhteisöissäkin heikommista on jollakin lailla huolehdittu.
Varakkaan kokoomuslaisen lapset saavat monia etulyöntiasemia verrattuna sosiaaliavun varassa sinnittelevän työttömän lapseen.
Sitten tulee kaupunki ja valtio kuvaan. Kaveria ei jätetä -ajattelu oli Suomessakin vallalla sodan aikana. Toiminnan tasolla aika harvan kansalaisen yhteisvastuu ylettyy maailmanlaajuiseen auttamiseen ja köyhistä huolehtimiseen.
Kehittyneissä teollisuusmaissa yhteisvastuu toteutuu lähinnä verojenmaksuhalukkuutena. Raamatullisessa tekstissä tämä tunnetaan kymmenyksien jakona.
Siinä kokoomuslainen farisealaisuus näkyy kaikkein räikeimpänä. Kokoomuksen päästyä hallitusvastuuseen 1980-luvun lopussa, on alkanut yhteiskunnallinen eriarvoistumisen aikakausi, jolloin rikkaitten verotaakka on pienentynyt jatkuvasti. Verotuksesta on tullut käytännössä tasaveroa.
Alkuperäinen tavoite oli progressiivinen verotus. Ne joilla on eniten veronmaksukykyä, maksavat suhteessa enemmän myös tuloistaan. Kokoomuksen johdolla verotusta on kevennetty kevennysten perään ja suurituloisen kokonaisveroaste on käytännössä samalla tasolla kuin keskituloisilla. Yrittäjät voivat ottaa ansionsa osinkoina verovapaasti 90 000 euroon asti (listaamattomat yritykset) ja sen jälkeen alhaisesti verotettuna pääomatulona.
Kokoomus sai tahtonsa läpi myös, kun varallisuusvero poistettiin. Se yritti myös perintöveron poistamista ja kiinteistöveron reipasta vähentämistä.
Ideaalitapauksessa maailman tulisi olla paikka, jossa kaikilla syntyvillä lapsilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet kaikkiin perustarpeisiin, koulutukseen ja eteenpäin menemisen mahdollisuuksiin. Edes Suomessa se ei ole mahdollista. Lapsen tulevaisuus on yhä enenevässä määrin riippuvainen siitä, mihin sukuun sattuu syntymään.
Varakkaan kokoomuslaisen lapset saavat monia etulyöntiasemia verrattuna sosiaaliavun varassa sinnittelevän työttömän lapseen. Hän saa paremman koulutuksen, paremmat yksityiset terveyspalvelut, virikkeellisemmän kotiympäristön ja sitä kautta oikean suhdeverkoston, mahdollisuuden ulkomaille vaihto-oppilaaksi, opiskelut ulkomailla, kalliimmat ja monipuolisemmat harrastusmahdollisuudet sekä vanhempien ”hyvä-veli” -suhdeverkoston avulla harjoittelu- ja työpaikat työelämän alkutaipaleella.
Nuorten pääsy työelämään on nykyään vaikeaa ja sattumanvaraista ja työpaikatkin sen verran ”epätyypillisiä”, että jo lähes puolet aikuisista lapsista saa säännöllisesti rahaa vanhemmiltaan arjen menoihin ja 80 prosenttia satunnaisemmin, kertoo Suomen Akatemian Gentrans-tutkimus. (AL/24.12.2007)
Varsinaisen ansiottoman lottopotin rikkaiden lapset saavat sitten perinnön yhteydessä. Ennen perintöäkin he voivat turvautua ahdinkotilanteessa muita paremmin ”pappa betalar” ylimääräiseen sosiaaliturvaan.
Tässä kohtaa kokoomuslaisen logiikka horjahtaa. Perintöveroa ei haluta maksaa, koska elämäntyö pitäisi saada siirtää lyhentämättömänä jälkeläisen hyväksi.
Tässä yhteydessä unohtuu täysin, että jokaisen kansalaisen pitäisi olla ”oman elämänsä sankari” ja ansaita varallisuutensa omalla hiellä, ansioilla ja työllä.
Kokoomuslaisen arvomaailma hyväksyy tässä yhteydessä täysin feodalismin ajoilta olevan ideologian, jolloin syntyperän perusteella jaettiin parempiosaiselle aatelistolle erikoisetuja.
Kokoomus ei saanut tällä kertaa perintöveroa poistetuksi kokonaan, mutta kuitenkin melkoisia helpotuksia rikkaille. Tavallisen pienperijän kohdalla verovapaata perinnön osuutta nostettiin 3 400 eurosta 20 000 euroon. Verovapaata osuutta voidaan kuitenkin tuntuvasti lisätä erikoistestamentilla jossa on legaattimääräyksiä (AL/30.12.2008), eli laillistetulla veronkierrolla. On myös mahdollista välttää verotusta, kun aloittaa perinnön lahjoittamisen tarpeeksi aikaisin pieninä palasina.
Varsinainen vääryys tapahtui kuitenkin miljoonaomaisuuksien eli yritysten perimisen kohdalla. Vero ei poistunut kokonaan, mutta puolittui aiemmasta. Aiemmin 60 prosenttia yrityksen verotusarvosta oli verovapaata mutta nyt verovapaa osuus korotettiin 80 prosenttiin. Jo edellisen hallituksen aikana tuo 60 prosenttia yritysomaisuuden verotusarvosta vapautui perintöverosta.
Vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas on julkisuudessa (HS/9.2.2008) kritisoinut yritysten perintöveroa. Hänen mukaansa verouudistus on eriarvostava, koska yritysvarallisuutta verotetaan niin kevyesti. ”20 prosenttia yrityksen verotusarvosta voi olla vain yksi prosentti sen todellisesta arvosta”, hän on todennut. ”Verouudistus on lobbareiden tahdon mukainen” hän sanoi.
Kokoomuksen ja kepun hallitusohjelmassa luvattiin poistaa ”aitoon tuotannolliseen toimintaan” liittyvän yritysomaisuuden perintövero. Mallia muutettiin elinkeinoelämän toiveesta, koska veron poisto olisi vaatinut yritysten ”taseiden avaamista” eli yritysten kaikki omaisuus olisi tullut eritellysti näkyviin.
Taseisiin kuuluu muutakin kuin ”aitoon tuotannolliseen toimintaan liittyvää omaisuutta” kuten osakkeita, kiinteistöjä ja muita sijoituksia, joita huojennus ei olisi ”aidon tuotannon” vaatimusten nimissä voinut koskea.
Yrityksen verotuksen pelättiin tosiasiassa kiristyvän, jos perintövero poistettaisiin kokonaan. Elinkeinoelämän lausunnoissa hallituksen korjausliikettä eli taseiden kiinnipitämistä kiiteltiin vuolaasti (HS/28.3.2008). Varmaankin aiheesta, koska ei koskaan tiedä, mitä sieltä todellisuudessa paljastuisi.
Perintöoikeuteen erikoistunut emeritusprofessori Aulis Aarnio on pitänyt äskeistä perintöverouudistusta perustuslain vastaisena (HS/28.3.2008), koska se asetti kansalaiset eriarvoiseen asemaan. ”Suuret perinnöt käsitellään normaalisti verosuunnittelulla niin, ettei veroa makseta. Verorasituksen kantaa yhä laajeneva keskiluokka”, Aarnio kirjoitti lausunnossaan.
Aarnion mukaan hallituksen verolinja on ”yhteiskuntapoliittisesti ja -moraalisesti kestämätön”.
Verosuunnittelusta eli veronkierrosta on ollut huolissaan myös (HS/28.3.2008), julkisoikeuden emeritusprofessori Edward Andersson. Hän ennakoi, että omaisuutta siirretään osakeyhtiöihin, jolloin sille saadaan kevyempi perintöverotus. ”Voi jopa olla, että tultaisiin perustamaan osakeyhtiöitä, joilla on melko vaatimaton varsinainen liiketoiminta, mutta – verohuojennuksen vuoksi – huomattava arvopaperisalkku”, arvioi Andersson.
Rikkaat perustelevat haluttomuuttaan maksaa perintöveroja, koska he ovat jo kertaalleen maksaneet veroa ansaitsemastaan omaisuudesta. Kokoomuslainen logiikka kuitenkin horjuu, kun se koko ajan haluaa laskea rikkaitten verotusta ja siirtää sitä kulutusveroihin. Nyt jo puhutaan, että seuraava hallitus joutuu nostamaan tuntuvasti arvonlisäveroa, jotta nykyisen laman aikaiset velat saataisiin maksetuksi. On jopa alettu puhua, että rikkaatkin pitäisi saada mukaan lamatalkoisiin.
Kun tavallinen pienituloinen kansalainen joutuu maksamaan korotettua arvonlisäveroa, hän joutuu kulutuksen yhteydessä maksamaan veroa toistamiseen, koska hänkin on maksanut jo kertaalleen verot palkastaan. Kulutusvero on tasavero, joka rasittaa suhteessa enemmän köyhää kuin rikasta. Siksi Kokoomus rakastaa kulutusveroja.
Progressio tulisi palauttaa takaisin ja kaikkeen verotukseen. Niin tulo- ja kunnallisvero ja pääomavero tulisi yhdistää ja koko pottia tulisi verottaa progressiivisesti. Samoin perintöveron kohdalla. Mitä suurempi perintö, sitä suurempi veroprosentti.
Sitä voisi perustella esimerkiksi oikeudenmukaisuudella. Periessään vanhempansa lapset saavat joka tapauksessa ansiottoman lottovoiton. Yhteiskunnalla on oikeus ottaa takaisin niitä sijoituksia, mitä se on tehnyt kansalaisiinsa ja yrityksiin. Kansalaiset ovat saaneet yhteiskunnan varoilla pitkälle subventoidun koulutuksen, terveydenhoidon ja infrastruktuurin.
Yritykset samoin, yritystuet, tiet, rataverkostot, satamat, tietoliikenteen ja muun infrastruktuurin. Lisäksi yritykset ovat saaneet koulutetun työvoiman ja rauhallisen ja järjestäytyneen toimintaympäristön.
Lisäksi yritykset ovat toimintansa aikana voineet kiertää verotusta kymmenillä eri tavoilla (holding-yhtiöt, säätiöt, trustit, veroparatiisit, hallintarekisterit, pöytälaatikkofirmat, siirtohinnoittelu, lisenssimaksut jne). Kun on sukupolvenvaihdoksen aika, olisi jo korkea aika maksaa veroja myös yhteisölle, joka on mahdollistanut yrityksen toimintaympäristön.
On väitetty, että jos yrityksiä rasitetaan perintöverolla, silloin kuolinkellot kajahtavat jokaiselle yritykselle. Jos yritys ja perijät eivät juuri sillä hetkellä kykene maksamaan perintöveroa, voisi perintöveron maksaa esimerkiksi yhtiön osakkeina. Valtio voisi tulla hetkeksi yrityksen vähemmistöosakkaaksi, kuten Ruotsissa 1990-luvun laman sikäläisen pankkikriisin yhteydessä. Silloin yhtiön toimintapääoma ei vaarantuisi, ja perillisillä olisi osakkeiden takaisinostoon etuosto-oikeus.
Pienissä perheyhtiöissä sukupolvenvaihdos on usein ongelma, jos perillisillä ei ole haluja jatkaa vanhempien ammattia. Kiinnostus ja lahjat suuntautuvat ehkä muille aloille. Usein siinä vaiheessa yritys myydään.
Isommissa perhe-yhtiöissä ongelma voidaan välttää palkkaamalla yhtiöön ammattijohtaja kuten pörssiyhtiöihin. Myös vanha sanonta voi pitää paikkansa: edellinen sukupolvi kerää ja seuraava hukkaa. Mikään ei takaa, että omat jälkeläiset olisivat yrityksen parhaita jatkajia.
Kirjoittaja on tietokirjailija.
uutiskirje 
