Viimeinen sana
Mitä yhteistä on VR:llä ja työn tuottavuudella?
Vastausta kannattaa ehkä kysyä esimerkiksi niiltä kymmeniltä tuhansilta pääkaupunkiseudun ihmisiltä, jotka ovat parin viime kuukauden aikana myöhästyneet lukemattomia kertoja töistään.
Hyviä vastauksia voisivat lisäksi antaa monet niistä kymmenistä tuhansista kaukojunien matkustajista, jotka ovat myöhästyneet muun muassa kokouksista tai erilaisista tapaamisista.
Yhteenlaskettuna aika monta työtuntia on jäänyt tekemättä.
Pelkästään VR:n lähiliikennettä käyttää päivittäin noin 150 000 matkustajaa. Jos heistä arvioidaan vaikkapa noin kolmasosan eli 50 000 ihmistä tulevan aamuisin junalla töihin ja myöhästyvän työpaikaltaan vaikkapa vain kahtena aamuna keskimäärin puoli tuntia – mikä on ollut ihan tavallista viime viikkojen aikana, niin se jo tekee yhteensä 25 000 työtuntia eli noin 3 200 työpäivää eli noin 640 työviikkoa eli noin 160 työkuukautta…
Näitä myöhästymispäiviä on ihan varmasti ollut jokaisella enemmän kuin kaksi. Yhteenlaskettuna aika monta työtuntia on jäänyt tekemättä.
Itse asun Helsingissä ja työpaikkakin on Helsingissä. Normaalisti aamuisin ovelta ovelle työmatkaan kuluu miltei tasan 43 minuuttia. Viimeisen parin viikon aikana kolmena aamuna työmatkaan on vierähtänyt yli kaksinkertainen aika eli tunti 30 minuuttia. Lisäksi monena aamuna työmatkaan on kulunut yli tunti. Toisaalta eihän tuo aika ihan hukkaan ole mennyt, on ollut aikaa lukea, jos ei ole tarvinnut odotella junan tuloa pakkasessa asemalla.
Julkisen liikenteen vankkumattomalle kannattajallekin on tullut mieleen, olisiko sittenkin kannattanut turvautua henkilöautoon. Helsingissä se ei kyllä kannata, sillä normaalioloissakin aamuisin työmatkaan kuluu omalla autolla vähintään tunti eikä parkkipaikkaa – varsinkaan halpaa – löydä mistään.
Kaikki on tietenkin suhteellista työmatkoissakin. Puolessa toista tunnissa olisi ajanut henkilöautolla helposti vaikkapa Espoosta Turkuun tai Vantaalta Tampereelle, kun Helsingissä samassa ajassa pääsi hieman koukaten vajaa 15 kilometriä.
VR puolustautuu talvella ja ylipäätään poikkeuksellisilla oloilla.
Olen kulkenut lähijunilla melkein joka päivä aamuin illoin ja vieläpä samalla rataosuudella yli 30 vuoden ajan, mutta koskaan ei ole ollut niin paljon ongelmia liikenteessä kuin tänä talvena. Lumisia talviakin on 30 vuoden aikana ollut aika monia. Yksittäiset myöhästelyt lumipyrypäivinä ovat ihan ymmärrettäviä ja huonojen kelien aikana jokaisen pitää itsekin osata varautua myöhästymisiin.
Jostakin muusta täytyy olla kysymys. Mitä aiemmin suhteellisen luotettavalle VR:lle on oikein tapahtunut? Onko kalusto vanhentunut tai onko hankittu näihin oloihin sopimattomia junia? Eikö huolto toimi? Onko väkeä liian vähän? Onko vika johdossa, tai ratahallintokeskuksessa? Mitä tekee liikenneministeri?
Selittelyjä on kuultu runsaasti, mutta ei oikeita selvityksiä. Junien henkilökunta on joutunut kohtuuttomaan tilanteeseen. Kansalaisten kiukku kohdistuu usein juuri heihin, jotka vähiten ovat syyllisiä ongelmiin.
Toisaalta junaväellä on aika pitkä pinna eivätkä he henkilökuntaa juuri moiti. Ihan helposti ei heiltä pinna pala muutenkaan.
Henkilökunta on yrittänyt asiallisesti tiedottaa ongelmista, mutta lähinnä huumorin puolelle menevät jotkut keskusjohtoiset kuulutukset. Kun on esimerkiksi istunut miltei tunnin muutaman kerran pikkupätkiä kulkeneessa junassa, niin ensin virallinen ääni toteaa ”raiteilla on ruuhkaa”, jonkin ajan päästä tulee uutta tietoa: ”Tuloraide ei ole vapaa”. Kun juna sitten seisoo vajaan kilometrin päässä pääteasemasta, monotoninen ääni valistaa: ”Emme ole vielä asemalla!”
Niinpä.
uutiskirje 
