Julkisuudessa usein näkyvä kirjainyhdistelmä JSN tarkoittaa Julkisen sanan neuvostoa. Se on median itsesäätelyelin, joka arvioi noudattavatko tiedotusvälineet hyvää journalistista tapaa. Neuvoston puheenjohtajat ovat vaihtuneet tiheään 2000-luvulla ja elimen olemassaolokin on kyseenalaistettu. JSN:n ongelma on 35-kohtainen Journalistin ohjeet. Vuonna 2005 voimaan astunut ohjeisto on huono ja tulkinnanvarainen.
JSN:n kaltaisia elimiä on maailmalla noin 90. Euroopassa lähes joka maassa on journalistien eettistä koodia tulkitseva elin. Vahvin ja vanhin on 1916 perustettu Ruotsin Pressens Opinionsnämnd (PON). Lisäksi Ruotsissa on erityinen lehdistöasiamies eli Allmänhetens Pressombudsman. Virkaa hoitaa suomalaissyntyinen Yrsa Stenius.
Vaikka JSN:n toiminnassa on tuomioistuinmaisia piirteitä, se ei voi langettaa tuomioita tai määrätä korvauksia. Langettavan päätöksen saanut tiedotusväline joutuu kuitenkin julkaisemaan huomautuksen samassa palstatilassa tai vastaavana lähetysaikana kuin ohjeita rikkoneen jutun.
Puutteistaan huolimatta maksuton JSN on demokraattinen instituutio.
Se on ollut melko toimiva oppi ja ojennus. Ammattijournalistit ja vastuulliset kustantajat eivät mielellään halua JSN:n langettavia päätöksiä. Ne ovat julkisia huomautuksia siitä, että lehden tai kanavan tuote on huonolaatuinen.
JSN on sopimuksenvarainen, ei lakisääteinen elin. Ratkaisut perustuvat voimassa oleviin Journalistin ohjeisiin. Niiden sisällöstä sopivat alan työntekijä- ja työnantajajärjestöt yhdessä. Sopimuksen avulla toimittajat ja kustantajat sitoutuvat noudattamaan ohjeita. JSN:n perussopimuksen ovat allekirjoittaneet Journalistiliitto ja lähes kaikki merkittävät kustantajat sekä radio- ja tv-yhtiöt. Kirjankustannusala ja yksityiset nettijulkaisijat eivät ole mukana.
JSN:n ongelmat ovat lisääntyneet. Vaikka monet kustantajat tahtovat aidosti monipuolista journalismia, heidän keskuudessaan on 1980-luvulta vahvistunut käsitys, että median päätavoite on liikevoitto. Tiedonvälitys jää tämän varjoon. Se on iso muutos, ja tässä on JSN:n ongelmien ydin.
Työnantajien kovenevat vaatimukset ovat näkyneet Journalistin ohjeiden huonontumisena. Ohjeista poistettiin yleinen etu sekä vaatimus oikean ja olennaisen tiedon välittämisestä. Tilalle tuli onneton kohta 13, jonka mukaan ”uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella.” Haastateltavan oikeuksia huononnettiin. Vuoden 2005 ohjeet merkitsivät mukautumista halvalla nopeasti tuotettuun kaupalliseen tehojournalismiin.
Tilannetta ovat pahentaneet JSN:n uusien ohjeiden perusteella tekemät omituiset linjaukset. Heti ohjeiden astuttua voimaan neuvosto antoi vapauttavat päätökset Ilta-Sanomille ja Iltalehdelle lapsiin kohdistuneen raa’an väkivallan näkyvästä ja yksityiskohtaisesta uutisoinnista tunnistettavin kuvin (Karkkilan murhapoltto ja Espoon pelivelkaisen perhesurma). Jopa Mainonnan eettinen neuvosto antoi langettavat päätökset molempien iltapäivälehtien lööpeistä eli mainosjulisteista.
Vapauttavat päätökset JSN antoi myös kuvamanipulaatiosta sekä kuvan rajaamisesta eri asiayhteyteen.
Kovin loogisena ei voi pitää neuvoston vapauttavaa päätöstä Yle TV2:lle Matti Vanhasen lautakasajupakassa. Vuosi sitten neuvosto antoi Helsingin Sanomille langettavia päätöksiä kansanedustajien seksuaalisen häirinnän uutisoinnista. Lehti väitti nimettömiin lähteisiin vedoten nimin ja kuvin seitsemän kansanedustajan käyttäytyneen asiattomasti naisia kohtaan ja käyttäneen muun muassa törkeitä puheita. Päätöksessä neuvosto ei sulkenut pois nimettömien lähteiden käyttöä, mutta ”tarvittaessa tiedotusvälineen pitää pystyä osoittamaan tietojen paikkansapitävyys muilla keinoin.”
Syytettäessä pääministeriä julkisesti lahjoman vastaanottamisesta yksi nimetön lähde kuitenkin riitti. Äänestyspäätöksessä lautakasa-asiassa esittelijä ja puheenjohtaja halusivat pitää kiinni aiemmasta linjauksesta, mutta vapauttava esitys voitti.
Pekka Hyvärisen tultua puheenjohtajaksi 2008 JSN:n linja tiukkeni. Se ei poistanut pääongelmaa eli Journalistin ohjeiden ylimalkaisuutta ja tulkinnanvaraisuutta. Pitkällä tähtäimellä on kestämätöntä, että eri henkilöt tulkitsevat samoja ohjeita aivan eri tavoin. On yleisen edun mukaista, että ohjeet kirjoitetaan uusiksi täsmentäen ja tarkentaen.
Puutteistaan huolimatta maksuton JSN on demokraattinen instituutio. JSN ratkaisi 2000–2007 lähes tuhat kantelua. Ilman JSN:oa noin kaksi kolmannesta tapauksista päätyisi tuomioistuimiin. Asianajajat saisivat lisätuloja, mutta köyhillä ei ole varaa kalliisiin oikeusavustajiin.
Moni julkisuudessa kaltoin kohdeltu jäisi hiljaa kärsimään ja nuolemaan haavojaan. Niillekin, joilla on varaa käräjöidä, saattaisi tulla maksettavaksi kalliita kuluja ja korvauksia. Myös yritykset joutuisivat laskemaan paljonko on varaa oikeudenkäyntikuluihin. Amerikkalaiset asianajopalkkiot korvausvaatimuksineen ovat tulleet Suomeen.
JSN on demokratiaa. Neuvostoa kannattaa ylläpitää, mutta toiminnan perustana pitää olla kunnon ohjeet. Työntekijäpuolella Journalistiliitossa näyttäisi olevan valmius Journalistin ohjeiden uusimiseen.
Työnantajien eli Viestinnän Keskusliiton tilanne on ilmeisesti toinen. Voi olla, että nykyinen JSN ohjeineen on enin mihin kustantajat suostuvat. Tiukemmat Journalistin ohjeet olisivat ainakin jonkinasteinen hidaste kaupalliselle tehojournalismille. Nykymuotoinen JSN epämääräisine ohjeineen nähdään tällöin lähinnä markkinoinnin apuvälineenä, tuotteen laadunvarmistuksena. Kustantajat voivat sanoa, että meillä on oikein eettiset ohjeet ja niitä tulkitseva JSN.
Viestinnän Keskusliitto on viime vuosina koventanut linjaansa. Se kannatti EU:n televisiodirektiiviä, joka lisäsi tuotesijoittelua.
VKL on toistuvasti vaatinut tekijänoikeuden siirtämistä työnantajille. Viimeisin yritys tosin kaatui joulukuussa etujärjestöjen tiukkaan vastustukseen. VKL:n lausuntoihin on viime vuosina ilmaantunut lainsäädännössä ja alan tutkimuksessa lähes tuntematon käsite ”kaupallinen sananvapaus”, joka tietenkin korostaa markkinalähtöisyyttä.
Internet-aikana viestintä on toki mullistuksessa. Kustantajat joutuvat miettimään mitä ja miten julkaista. On silti vaikea kuvitella yhteiskuntaa, jossa päätöksenteko ei perustuisi luotettavimpaan saatavilla olevaan tietoon. Median aiemmissa kumouksissa ja pudotuspeleissä maamerkeiksi ovat jääneet ne, joiden tiedonvälitykseen voi luottaa. Näin käynee tälläkin kertaa.
Muutamat yritykset sijoittelevat tuotteita ja uutisoivat julkkisten toilailuista, ja sallittakoon se, mutta sananvapauteen kuuluu myös oikeus kritisoida tällaisia medioita.
Kirjoittaja ja yhteiskuntatieteiden tohtori ja toimittaja.
lehti 