Kuulun siihen paljon parjattuun ahneeseen suureen ikäluokkaan, joka joutui jo keskenkasvuisena metsätöihin. Sen jälkeen pääsin metalliteollisuuden ja samalla koko yhteiskunnan hyvinvointia lisäämään metalliverstaaseen. Aikani painoin ahkerasti töitä, myös paljon ylitöitä. Työnantajakin oli tyytyväinen.
Reilun kolmenkymmenen vuoden työskentelyn jälkeen rupesivat nivelet kulumaan ja jouduin välillä olemaan kipujen takia sairauslomalla. Työnantaja valitteli usein minulle: Pertti mitä sinulle tehtäisiin, tulet liian kalliiksi? Helpompia töitä ei suostuttu tarjoamaan, vaan jouduin lonkkaleikkaukseen ja sairauseläkkeelle alle kuusikymppisenä.
Nyt olen onnellisesti eläkkeellä uuden lonkkanivelen saaneena.
Kun kuulin Kuntaliiton esityksen, että olisi kerrottava jokaiselle, joka käyttää yhteiskunnan palveluja, niiden todellinen hinta, tuli taas mieleen nuo työnantajan valittelut: Pertti, tulet liian kalliiksi. Odotan tässä valtiovarainministeri Kataiselta kirjettä, jonka mukana on 8 000 euron hintalappu lonkkaleikkauksesta, saatekirjeenä nuo samat sanat hieman muutettuna, Pertti olet yhteiskunnalle liian kallis.
Kaipa minä liimaan hintalapun otsaani, jotta jokainen tietää, miten kallis olen.
lehti 