Kotkan kaupunginteatterin uutuus Maailma alkaa vasta on ajankohtainen näytelmä.
Seppo Parkkisen dramatisoinnilla ja Kaisa Korhosen ohjauksella on Toivo Pekkasen paksusta teoksesta Jumalan myllyt syntynyt esitys, joka kommentoi suoraan nykyhetken lamaa, työttömyyttä ja kynnyksellä olevia suuria muutoksia.
Keväästä 1929 käynnistyvät tapahtumat sijoittuvat pääosin Kotkaan, jossa paperitehtaan työläiset ovat lähdössä lakkoon, koska heidän palkkoja ja työehtosopimusta koskevat vaatimuksensa kaikuvat kuuroille korville.
Mutta talouden nousu on taittunut ja edessä on syvä lama. Työläiset kokevat kovan tappion.
Rikkurit murtavat lakkolaisten rintaman. Osa työtaisteluun osallistuneista palaa töihin. Pian tehdas pyörii ilman lakkolaisia, jotka menettävät työpaikkansa ja myös tehtaan järjestämän vuokra-asunnon.
Työläisten ja rahavallan välistä taistelua seurataan lakonjohtaja Helmisen pojan Yrjön ja tehtaanjohtaja Honkapään pojan Erkin kautta.
Tapahtumien keskiössä on Yrjön muitakin sukulaisia, kuten serkku Arvi, josta tulee rikkuri ja muiluttaja.
Luokista ulos viskattu
Yrjö kävi lukiota ja maalasi tauluja. Hän haaveili taiteilijan ammatista. Perheidensä aatemaailmoista irtaantuneet Erkki ja Yrjö ystävystyivät ja elivät yhdessä nuoruuden tärkeät etsimisen vuodet.
Yrjö koki olevansa ulosviskattu omasta luokastaan. Hän kysyi, mikä osa on hänellä, joka ei kuulu kummallekaan puolelle.
Yrjön isän kohtalo on karu. Ensin omat uhraavat entinen punavangin, rehdin aatteen miehen pelastaakseen lakkotaistelunsa. Muiluttajien laukaukset hoitavat lopun.
Isän ampuminen värittää Helmisten perheen tulevaisuuden. Yksi ottaa vihan käyttövoimakseen ja jatkaa isän taistelulinjalla. Yrjö luopuu ammatillisesta kunnianhimosta ja ryhtyy mainospiirtäjäksi.
Aika huutaa uudistumista
Yli kolme tuntia kestänyt esitys seurasi Yrjön ja Erkin elämää aina talvisodan kynnykselle saakka. Monesti sen aikana tuli mieleen, miten paljon näytelmä kuvaakaan omaa aikaamme.
Ahtaajat ovat parhaillaan lakossa, mutta moni pelkää, että lakko ei ehkä enää toimikaan samalla kaavalla kuin ennen. Rikkureita ei onneksi ole näköpiirissä, mutta elinkeinoelämän edustajat ovat kyllä tehneet kaikkensa kääntääkseen yhteiskunnan lakkovihamieliseksi.
Globalisaatio ja perinteisten työpaikkojen hupeneminen ja moni muu ilmiö ovat tehneet monet toimintamuotomme perin juurin vanhentuneiksi, vaikka me emme sitä tahdo millään tunnustaa.
Yhteiskuntaluokatkin näyttivät välillä jo hävinneen, mutta nyt ne taas näkyvät selvärajaisina.
Vahvaa teatteria
Kotkan kaupunginteatterin väki ja muutama vieraileva näyttelijä ovat tehneet satamakaupungin näyttämölle hienon esityksen, jolle mielellään toivottaa pitkää ikää.
Kaisa Korhosen vahvassa ohjauksessa tarina etenee kaiken aikaa varmasti ja rytmikkäästi. Puhekuoron esitystapa toi muistumia jopa ajalta jolloin ohjaaja itse näytteli ja lauloi osallistuvasti.
Aleksi Lavasteen Yrjö oli herkkä ja lahjakas nuori, jonka lento katkesi isän poliittiseen murhaan.
Salme Karppisen Emma oli uljas Honkapään suvun toisinajattelija, jonka tulista taisteluhenkeä ei näytelmän nykynuoriso enää ymmärtänyt.
Täysillä omissa rooleissa elivät muutkin, kuten Eeva-Maija Haukinen Yrjön äitinä, Jouni Jalarvo Yrjön isänä sekä Teemu Koskinen Erkkinä ja Miia Maaranen yhtenä Yrjön siskoista.
Kotkan kaupunginteatteri. Maailma alkaa vasta. Toivo Pekkasen teoksesta Jumalan myllyt dramatisoinut Seppo Parkkinen. Ohjaus: Kaisa Korhonen. Lavastus: Lucie Kuropatová. Pukusuunnittelu: Sari Salmela. Musiikin sovitus, puhekuorot: Ari Ismälä. Valo- ja kuvasuunnittelu: Juha Lahtinen ja Elina Romppainen. Äänisuunnittelu: Tommi Leinonen. Rooleissa mm.: Aleksi Lavaste, Teemu Koskinen, Antti Leskinen, Salme Karppinen, Minna Kangas, Eeva-Maija Haukinen ja Jouni Jalarvo. Kantaesitys 6.3.Näytelmästä enemmän 19.3. Viikkolehdessä.
uutiskirje 
