Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 16.10.2009. Magneettimies TV2:n Dokumenttiprojektissa keskiviikkona kello 22.50, uusinta sunnuntaina 2.5. kello 16.
Pekka Streng (1948–1975) teki LP-levyt vuosina 1970 ja 1972. Elinaikanaan hänestä julkaistiin yksi valokuva, mutta ei yhtään haastattelua. Magneettimiehen kuoleman ja Kesämaan lauluja ei esitetty julkisesti eikä Streng ollut yleensäkään kiinnostunut normaaleista bändikuvioista.
Suomalaisen rokin mystisin mies ei tarvinnut ympärilleen mitään ylimääräistä. Yhteensä 24 levytettyä laulua ovat riittäneet pitämään hänet elossa yli kolme vuosikymmentä.
Streng ei ole koskaan ollut iso nimi, mutta häntä ei ole myöskään koskaan unohdettu.
Tänä vuonna (2009) Pekka Strengistä on kuultu enemmän kuin koko hänen elinaikanaan yhteensä. Talvella ilmestyi jälkeen jääneisiin nauhoihin perustuva cd-levy Unen maa ja tänään tv-ensi-iltansa saa Arto Halosen mykistävä dokumentti Magneettimies.
Mykistäväksi elokuvan tekee tapa, jolla kaksi kokonaan eri aikakausien lahjakkuutta kohtaa henkisesti toisensa. Arto Halosen tyyli tavoittaa täydellisesti Pekka Strengin laulujen hengen. Paljaasti Halonen myös kertoo elokuvassa Strengin musiikin merkityksestä itselleen.
Suuri haastateltavien joukko sekä vanhat kirjeet ja valokuvat kertovat, ettei Streng ollutkaan erakoitunut mystikko. Musiikin lisäksi hän touhusi Helsingin Ylioppilasteatterissa ja kirjoitti psykedeelisiä kuunnelmia Yleisradiolle. Nuorena Myrskylässä Streng oli lahjakas urheilija. Hän hyppäsi seipäässä tuloksen 360, mikä on edelleen pitäjän ikäkausiennätys, ja haastoi juoksijana koulukaverinsa Lasse Virenin.
Armeijassa ollessaan Pekka Streng sairastui syöpään ja tiesi kuolevansa nuorena. Siihen nähden varsinkin viimeiseksi jäänyt LP Kesämaa yllättää aina valoisuudellaan ja jopa kepeydellään.
Ohjaaja Arto Haloselle Magneettimies oli kolmen vuoden projekti. Vuonna 1964 syntynyt Halonen ei tuntenut Pekka Strengin musiikkia tämän elinaikana, mutta jo 1978 se muutti hänen elämänsä suunnan.
Takaisin virtaan, aikani alkuun.
Kasvoni vaihtuu uusiin lukemattomiin.
Värini muuttuu, rotuni muuttuu,
kun takaisin virtaan, menneet hahmot saan.
Halonen kertoo olleensa kotikaupungissaan Joensuussa koululaisena vahva persoona. Niin vahva, että hän uskoo monen kokeneen tyylinsä koulukiusaamiseksi.
Vanhemman kaverinsa kautta Halonen tutustui progelevyihin. Yksi poikkeuksellisen kovaa tajuntaan iskeneistä oli Magneettimiehen kuolema.
– Se hämmensi. Siinä on ollut jotain kouraisevaa ja itseä kehittävää, hän sanoo.
Sen jälkeen Streng on kulkenut mukana yli 30 vuoden ajan.
Sanoitukset, niiden mystisyys, Pekka Strengin oma kohtalo ja laulujen sanoituksista välittyvä valmius hyväksyä se kohtalo. Ne myllersivät nuorukaisen mieltä.
Takaisin virtaan, lapsuuden aikaan.
Synnyn ja kuolen, jälleen vanhuuden
elää saan.
Oon intiaaninainen tai pienoinen lapsi.
Vuossadat vierii, kaikki muuttaa muotoaan.
Samaan aikaan asetelma koulussa muuttui. Arto Halonen joutui pahasti koulukiusatuksi käytännössä koko yläasteen ajaksi. Silloin lohtua antoi oman persoonallisuuden hahmottaminen Strengin musiikin avulla. Siinä erilaisuuden hyväksyminen ja arvostaminen ovat paikallaan.
Halonen muistaa ensimmäisen tai yhden ensimmäisistä kerroista, kun kuunteli Magneettimiestä.
– Yöllä tai myöhään illalla makasin huoneeni lattialla matolla, katsoin kattoon ja kuuntelin sitä musiikkia. Näin vähän niin kuin avaruutta silmissäni.
Samoihin aikoihin ainoa Pekka Strengistä tehty haastattelu julkaistiin Soundi-lehdessä. Tapio Korjus oli haastatellut vastahakoisen Strengin Musa-lehteen kevättalvella 1973, mutta juttua ei silloin syntynyt, koska henkilökuva jäi epätäydelliseksi eikä Streng halunnut selittää musiikkiaankaan, kuten seuraavasta Soundissa elokuussa 1978 julkaistun jutun otteesta käy hyvin ilmi:
Onko ”Magneettimiehen kuolema” psykedeelinen LP?
”Joo.”
Onko tämä syy siihen, että olet halunnut unohtaa sen?
”Minusta oli kiva tehdä se levy ja oli kiva tutustua niihin muusikoihin.”
Pitkä hiljaisuus. Katsotko maailmankatsomuksesi muuttuneen olennaisesti ”Magneettimiehen” jälkeen?
”Mä muutun koko ajan.”
Jutussa Korjus kertoi haastattelun syntyprosessista ja seuraavissa lehdissä hän analysoi Strengin levyt. Koulupoika-Haloselle levyjen kuuntelu ja niistä lukeminen jäivät mieleen vahvana kokemuksena.
Vuosikymmenten mukana Arto Halonen sanoo löytäneensä aina uusia asioita Pekka Strengin sanoituksista ja tututkin säkeet saavat uusia tulkintoja oman kehityksen ja elämäntilanteen muuttuessa.
– Niin kuin hieno taide ylipäätään, Strengin musiikki säilyttää monitasoisuutensa ja mahdollisuuden tulkita sitä uudella tavalla uudessa ajassa.
Takaisin virtaan, kohoaa siivilleen
yön tumma lintu, lentää aikaan menneeseen,
kirjavaan saattoon päivien, jolloin
syyt nykyisyyteen huomaan itseni valinneen.
Arto Halosen mielestä Pekka Streng oli henkilönä kaksijakoinen. Olen erilainen, Streng lauloi, mutta kyllä hänellä oli paljon sosiaalista elämää ja polte musiikin lisäksi ohjaamiseen ja näyttelemiseen teatterissa. Henkilönä hän oli Halosen käsityksen mukaan joviaali.
– Mutta hänen arvonsa kaupallisuuden ja materialismin suhteen olivat aika tinkimättömät. Hän halusi näyttää ainakin itselleen, ettei mene niissä asioissa niin kuin monet muut.
Strengin hyvin tuntenut Calle Lindholm sanoo elokuvassa tämän olleen omassa taiteessaan ehdoton ja halunneen pitää langat käsissään.
Arto Halosella on vähän toinen käsitys. Magneettimiehen kuoleman Pekka Streng levytti sen ajan Suomen ykkösnimen, Tasavallan Presidentin, kanssa. Elokuvassa ei levytysprosessia käsitellä, mutta Halonen on haastatellut Pressan basistin Måns Groundstroemin ja tämän kertoman perusteella Streng ei ollut niin hirveän ehdoton, vaan levyä jalostettiin hyvässä vuorovaikutuksessa artistin ja bändin kesken.
Takaisin virtaan, ihmisen aamuun.
Kärsivän katseen tuskaan sanattomaan.
Nyt tiedän, nyt tiedän: sen syntymän jälkeen
kun taakseni kuljen, seuraa jotain mahtavaa.
Pekka Streng ehti ennen kuolemaansa työskennellä merillä, mutta sairaus vei häneltä kirjaimellisesti jalat alta. Laivalta hän päätyi Emmaus-liikkeeseen, jonka suojista Streng vietiin kovien kipujen takia sairaalaan kuolemaan kevättalvella 1975. Emmauksen Kaarina Valoaallon viimeisen muistikuvan mukaan Pekka Streng näyttää voitonmerkkiä kadotessaan syöpäklinikan syövereihin.
Kuolemaansa Streng suhtautui kaksijakoisesti. Hän tiesi koko levytysuransa kuolevansa nuorena. Yhtäältä hän silti piti toivoa yllä, mutta toisaalta suhtautui levollisesti kohtaloonsa. Se olisi paluuta takaisin virtaan jälleensyntymien ketjussa: Nyt tiedän, nyt tiedän: sen syntymän jälkeen kun taakseni kuljen, seuraa jotain mahtavaa.
”Pekka oli kaiketi omaksunut ja oman kokemuksen kautta todeksi havainnut ihmiskäsityksen, jota monet viisaat – filosofit, suuret ajattelijat, uskontojen johtavat opettajat – ovat opettaneet, nimittäin sen, että ihmisellä on fyysinen ruumis, sielu ja henki”, tulkitsee teosofi Jukka Lindfors Streng-aiheisilla verkkosivuillaan.
Oppiakseen tuntemaan korkeamman itsensä, ihmisen täytyy siis kuolla persoonallisena olentona.
Aikalaisten todistusten mukaan Strengin kuolemaan liittyi kovia kipuja ja masennusta, ja samaan aikaan kyky käsitellä asiaa juuri niin kauniisti kuin laulussa Takaisin virtaan.
– Se on ollut pysäyttävää itsellekin, että joku voi noinkin käsitellä kuolemaansa, miettii Arto Halonen.
Pekka Streng oli sen verran suuri vaikuttaja Haloselle, että jo parikymppisenä amatöörinä hän ohjasi Strengin musiikkiin perustuvan fiktion, jolla pääsi kansainväliselle festivaalillekin DDR:ään.
Aihe ei tullut sillä käsitellyksi. Halonen kertoo miettineensä monet kerrat, pitäisikö Strengiin vielä palata. Paine, että pitäisi, alkoi voimistua muutama vuosi sitten. Tuntui, että yhteiskunnallisten tuotantojen (Tupakkatytöt, 2006) ja ohjausten (Pyhän kirjan varjo, 2007) jälkeen olisi rauhoittumisen ja herkemmän vuoro.
Elokuvassa puhuvat tyylikkäästi harmaantuneet Pekka Strengin ikätoverit. Mietitkö, mitä Pekka Streng tekisi nyt, jos olisi saanut elää?
– Mietin lähinnä sitä, miten hänen uransa olisi kehittynyt. Vai olisiko? Olisiko siitä tullut sellainen elämä, että hän ei olisi tehnyt niin nopeasti asioita. Strengin luonteenlaatu oli kuitenkin sellainen, ettei kiire ole niin tärkeää. Olisiko loppujen lopuksi jotain jäänyt tekemättäkin?
Pekka Streng oli niin suuressa määrin oman tiensä kulkija, ettei Arto Halonen osaa vastata.
Se kuitenkin tiedetään, että jos voimat eivät olisi loppuneet, Streng olisi tehnyt kolmannen LP:n Taru sormusten herrasta -aiheisista uusista lauluistaan.
uutiskirje 