Työväenliikkeen syvintä olemusta on kansainvälisyys. Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää, niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään, kuuluu laulun Internationale suomennoksen kertosäe.
Alkuperäiset sanat kirjoitti Pariisin kommuuniin osallistunut Eugéne Pottier vuonna 1871. Siinä puhutaan ihmislajin muuttumisesta kansainväliseksi.
Kansainvälinen solidaarisuus on kuulunut työväenliikkeen peruskäsitteistöön pitkälti yli vuosisadan. Entä 2010-luvulla, kun hädänalaisten työläisten hyväksikäyttö ja vaino ei tapahdukaan enää vain merten takana vaan myös suomalaisilla työmailla suomalaisessa arjessa?
Tarvitaan paremmat työehdot kautta Euroopan ja niiden tueksi oikeaa eikä lumevalvontaa.
Asenteiden koveneminen on näkynyt kannanottoina, että ulkomaalaiset tulevat viemään suomalaisilta työpaikat. Hieman epäselvien lausuntojen takana voi olla aito ja tarpeellinen huoli kaksien työmarkkinoiden syntymisestä. Tai sitten kalastelu sameissa ulkomaalaisvastaisissa vesissä. Toivottavasti ei kuitenkaan jälkimmäisessä.
Vähintään kahdet työmarkkinat ovat jo totta koko Euroopassa, myös Suomessa.
Räikeimmät orjuutta muistuttavat tarinat on kuultu espanjalaisilta tomaattiviljelmiltä, mutta eivät Suomessakaan varsinkaan rakennusalalla rehelliset yrittäjät saa enää urakoita. Ne vievät työehtoja polkevat halpafirmat ja tällä viikolla kuultujen uutisten mukaan yhä useammin myös järjestäytyneen rikollisuuden pyörittämät yritykset.
Tässä tilanteessa olisi onnetonta syyllistää paremman elämän toivossa maahan tulevia työläisiä, jotka itsekin ovat hyväksikäytön uhreja. Sen sijaan on vaadittava parempaa työehtojen valvontaa ja kysyttävä Matti Vanhasen toiselta hallitukselta esimerkiksi sitä, miksi se samaan aikaan heikentää työsuojelupiirien resursseja ja kasaa niille uusia tehtäviä.
Laajemmin kyse on työläisten ja työväenliikkeen kansainvälisyyden ja solidaarisuuden ajankohtaisuudesta. Tarvitaan paremmat työehdot kautta Euroopan ja niiden tueksi oikeaa eikä lumevalvontaa. Halpatyöreservaattien suitseminen on kaikkien eurooppalaisten työläisten etu.
Pääoma ja yritykset liikkuvat vikkelästi maasta toiseen huonoimpien työehtojen perässä. Onko ammattiyhdistysliike tässä tilanteessa vieläkään riittävän kansainvälinen vastaamaan vastapuolen haasteeseen? Pahalta näyttää, ettei ole.
uutiskirje 
