Suomi-rock näyttäytyy vuonna 1981 valmistuneessa Saimaa-ilmiö -elokuvassa vaihtoehtoista suomalaisuutta korostavana musiikillisena ilmiönä. Kansallisia symboleja rienaamatta elokuva muistuttaa suomalaisuuden kuuluvan kaikille, ei vain eliitille.
Filosofian lisensiaatti Terhi Skaniakos käsittelee perjantaina Jyväskylän yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan vuonna 1981 valmistunutta Saimaa-ilmiö -rockdokumenttielokuvaa kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Skaniakoksen mukaan Saimaa-ilmiössä luodaan vahvoja kytkentöjä suomalaisen kulttuurin ja rock-kulttuurin piirteiden välille.
Saimaa-ilmiö -elokuvassa 1980-luvun vaihteen suositut rock-yhtyeet, Juice Leskinen & Slam, Eppu Normaali ja Hassisen kone, seilaavat Saimaan vesistössä S/S Heinävesi laivalla. Elokuvan tapahtumat liittyvät laajempaan populaarimusiikin ilmiöön, jossa angloamerikkalainen rock-kulttuuri sai 80-luvun vaihteen Euroopassa paikallisia muotoja ja loi kansallisia rock-kulttuureja. Suomalaisen rockin genre, jota elokuvan yhtyeet edustivat, syntyi myös tuona aikana.
Skaniakoksen tutkimuksen mukaan rock näyttäytyy elokuvassa vahvana, miehisyyttä korostavana ilmiönä. Pääsisältönä on toisaalta rockin aitous ja autenttisuus, joita rakennetaan kuvaamalla live-esiintymisiä ja muusikoiden haastatteluja, ja toisaalta myyttinen rock-kulttuuri, johon kuuluu alkoholin nauttiminen ja hauskanpito.
Maamme-laululle uutta käyttöä
Suomi-rock kytkeytyy tutkimuksen mukaan vahvasti suomalaisuuden tiettyihin piirteisiin, kansankulttuuriin ja jopa kansallisiin symboleihin. Suomen lippu ja Maamme-laulu ne valjastetaan uuteen yhteyteen ja uusiin käyttötapoihin, mutta niiden käyttö ei ole rienaavaa.
Elokuvassa on useita leikkauspintoja, joissa rock ja suomalaisuus kytkeytyvät toisiinsa. Saimaa-ilmiössä nostetaan korostetusti esiin maskuliinisuutta, jossa yhdistyvät rockin vahva miehisyys ja boheemius sekä suomalaisuuteen liitetyt miehiset juomatavat.
Vastakulttuurinen asenne kuuluu ja näkyy Saimaa-ilmiössä, esimerkiksi suomenkielisissä sanoituksissa esiintyvänä yhteiskuntakriittisyytenä. Kriittisyys länsimaista kulutuskulttuuria ja auktoriteetteja kohtaan limittyy myös elokuvassa suomalaisuuteen, jossa kansan keskuudessa on tunnettu herranvihaa ja voimakkaasti erottauduttu valtaapitävistä tahoista.
Suomalaisuus näyttäytyy elokuvassa maaseutua korostavana kansankulttuurina, ja kesäinen järvimaisema muodostaa tärkeän osan elokuvan kuvallista kerrontaa. Suomalaisuuden historiassa rakennetusta miehen mallista elokuva ja Suomi-rock poikkeavat esimerkiksi korostamalla sodanvastaisuutta sekä perinteisestä miehisestä työkulttuurista poikkeavaa elämäntapaa.
uutiskirje 