Vasemmistoliiton perustamisjulistuksen ja ensimmäisen ohjelman kirjoittaja. Vasemmistoliiton ministeriryhmän erityisavustaja 1995-2000.
1. Vasemmistopuolueiden yhteinen kannatus Suomessa on Euroopan heikoimpia, ellei peräti kaikkein surkein. Aina näin ei ole ollut. Sekä SDP että Vasemmistoliiton edeltäjä SKDL ovat aikoinaan olleet Suomen suurimman puolueen roolissa. Yhdessä ne ovat olleet hallituksissa 1940-luvulla, 1960-luvulla, 1970-luvulla ja 1990-luvulla vuoteen 2003 saakka. Sodan jälkeisistä vuosikymmenistä vain 1950-luku ja 1980-luku ovat jääneet väliin. Yhteistä hallitustaivalta vasemmistopuolueilla on 8 693 päivää eli lähes 24 vuotta!
2. Yhteisen kannatuksen pienuus ei ole vasemmistopuolueiden ainoa ongelma. Molemmat puolueet ovat myös aatteellisesti ja toiminnallisesti uudistumisen tarpeessa. Puolueiden jäsenistö on paljolti ikääntynyttä ja toimintatavat vanhentuneita. Esimerkiksi uuden informaatio- ja viestintäteknologian ja sosiaalisen median mahdollisuuksia on hyödynnetty varsin rajoitetusti.
Nykyisessä kolmen suuren puolueen tuolileikissä äänestäjällä ei ole kuluttajansuojaa.
Aatteellisesti ja poliittisesti aloite on liukunut oikeistolle vaikka tänään tarvittaisiin vahvaan aatteelliseen perustaan nojaavan vasemmiston esittämiä poliittisia ratkaisuja työelämän ja yhteiskunnan tulevaisuuden, ympäristön, kulttuurin ja globalisaation kysymyksiin.
3. Näyttää siltä, että vasemmistopuolueet eivät erikseen kykene näitä ongelmia ratkaisemaan. Ja jos kykenisivätkin, ne eivät yksin saa aikaan tarvittavia poliittisia ratkaisuja.
Puolueiden yhdistäminen ei kuitenkaan ole ratkaisu näihin ongelmiin. Se veisi huomion liiaksi organisaatio- ja valtakysymyksiin. Huomattavasti parempi ratkaisu olisi strateginen yhteistyö, jonka tavoitteena olisi yhteisen poliittisen ohjelman tai ohjelmien laatiminen. Tällainen työ pakottaisi molemmat puolueet erikseen ja yhdessä itse politiikan asiakysymysten pohdintaan ja kehittämään modernille vasemmistolle ominaisia ratkaisuja ja toimintatapoja. Syntyvien linjausten ja ohjelmien tulisi muodostaa vaihtoehto nykyiselle oikeistolaiselle ja uusliberalistiselle politiikalle ja tavoitteena olisi muodostaa hallitus niiden perustalle – viimeistään vuonna 2015.
4. Vasemmiston yhteinen poliittinen ohjelma tai ohjelmat johtaisivat ennen pitkää Suomen poliittisen järjestelmän kaksinapaistumiseen. Äänestäjän kannalta kyseessä olisi pelkästään positiivinen muutos, sillä silloin äänestäjä tietäisi millaista poliittista vaihtoehtoa hän äänestäessään kannattaa. Nykyisessä kolmen suuren puolueen tuolileikissä äänestäjällä ei ole kuluttajansuojaa. Selkeiden vaihtoehtojen puuttuessa on turha myöskään syyttää vihreitä liittoutumisesta oikeiston kanssa, vaikka se kansainvälisesti katsoen onkin hyvin poikkeuksellista. Vasemmiston aatteellisen ja poliittisen profiilin selkeytyessä myös vihreiden olisi pakko määritellä positionsa oikeiston ja vasemmiston suhteen.
5. Pohjoismaista Suomi on ainoa maa, jossa vasemmistopuolueiden välillä ei ole strategista yhteistyötä. Samalla Suomi on pohjoismaista se, jossa vasemmistopuolueiden kannatus on selvästi heikoin. Norjassa on vasemmistohallitus, jossa molemmat vasemmistopuolueet ovat mukana. Islannin talousromahduksen jälkiä siivoaa vasemmistohallitus. Ruotsissa vasemmistopuolueiden ja vihreiden blokki tavoittelee hallitusvaltaa syyskuussa. Tanskassa vasemmistopuolueet ovat laatineet yhteisiä linjauksia jo muutaman vuoden ajan, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että sielläkin porvarihallituksen valta loppuu seuraaviin vaaleihin. Entäs meillä?
6. Lopuksi: vaikuttaakseni omalta pieneltä osaltani asioihin, ilmoitan että en osallistu kummankaan vasemmistopuolueen erilliseen toimintaan enkä äänestä niitä ennen kuin ne ottavat järjen käteen ja ryhtyvät rakentamaan ohjelmallista yhteistyötä. Siihen työhön voisin vaikka antaa panoksenikin, jos sitä joku kaipaa.
lehti 