Ekstremismitutkija Marko Juntusen raportti valottaa väkivaltaisen ekstremismin ja sen syntymekanismien yhteyttä mielenterveyteen ja traumoihin. Raportti osoittaa, että merkittävä osa tällaisista väkivallanteoista on estettävissä ennaltaehkäisevillä, mielenterveyskysymykset huomioivilla toimilla.
Raportin mukaan ekstremististen väkivallantekoihin, niiden suunnitteluun ja viharikoksiksi luokiteltuihin henkirikoksiin syyllistyvät varsin usein vakavista mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät ihmiset, joiden elämänhallinta on niin ikään heikkoa.
Raportti kokoaa yhteen väkivaltaisen ekstremismin tutkimusta ja erityisesti traumataustan roolia tällaisessa väkivallassa. Useat trauman seuraukset, kuten masentuneisuus, eristäytyneisyys, toksinen stressi ja päihteiden väärinkäyttö, voivat edistää ajautumista ekstremistisen toiminnan piiriin.
Pelkästään traumatausta ei kuitenkaan ekstremistiä tee, vaan asiaan vaikuttava myös lukuisat ”sosiaaliset, emotionaaliset ja kontekstuaaliset tekijät”. Esimerkiksi turvallinen perhe- ja lähipiiri ja hyvät mielenterveyspalvelut voivat ehkäistä esktremismin pariin ajautumista traumataustasta huolimatta.
”Pelastusta, viihdettä, hupia…”
Raportissa todetaan, ettei trauman ja radikalisoitumisen välistä syy-yhteyttä voida tyhjentävästi osoittaa, mutta on paljon viitteitä siitä, että ekstremistiset järjestöt ja ryhmittymät pyrkivät hyödyntämään traumataustaa rekrytoidessaan uusia jäseniä. Näin toimivat sekä uskonnolliset että ei-uskonnolliset ryhmät.
Ekstremistiset liikkeet ovat Juntusen mukaan taitavia hyödyntämään traumoja.
– Ne tarjoavat kohteelleen pelastusta, viihdettä, huvia – positiivisia kokemuksia ja adrenaliinibuustia. Samalla ne traumatisoivat häntä jatkuvasti uudelleen ja sitouttavat tällä hänet mukaan toimintaan, hän sanoo.
Ekstremistiset liikkeet ovat taitavia hyödyntämään traumoja.
Raportin mukaan tutkimus on osoittanut, että ekstremistisiin toimintaympäristöihin kuuluvat niiden ideologisesta taustasta riippumatta myös positiiviset ja nautintoa tuottavat sisällöt, kuten musiikki, urheilu, leirit, huumori ja yhdessä ruokaileminen. Ekstermismiä esitetään ratkaisuksi esimerkiksi yksinäisyyteen.
Toimintaan sisällytetään tarkoituksellisesti sekä traumatisoivia että terapeuttisia osia. Tällaiseen psykologiseen heiluriliikkeeseen mukaan vedetyistä henkilöistä tulee erittäin sitoutuneita, ja he käyttäytyvät ja toimivat yhteisön odottamalla tavalla.
Raportin mukaan tällaisia rekrytointipyrkimyksiä olisi pidettävä jo itsessään yhtenä nuorten hyväksikäytön muotona. Rekrytoidut hakevat tukea trauman lähteenä olevasta yhteisöstä ja kiintyvät siihen, mutta lopulta ympäristö traumatisoi heidät uudelleen.
Trauma muuttaa maailmankuvaa
Trauma vaikuttaa usein vahvasti ihmisen maailmankuvaan sekä käsitykseen itsestä. Ympäristö hahmottuu uhkien ja vaarojen kautta. Traumatisoitumisen myötä ympäröivä maailma ja oma asema siinä alkavat näyttää epävarmoilta, mikä voi raportin mukaan johtaa eristäytymiseen.
”Monet trauman kokeneet tuntevat olevansa tyystin yksin kokemuksiensa ja niiden seurauksien kanssa sekä kykenemättömiä ilmaisemaan tuntemuksiaan. Tukea etsiessään yksilö on avoin uusille ajatuksille ja altis myös yhteiskunnallisille, poliittisille ja uskonnollisille näkemyksille, mukaan lukien ekstremistiset ideologiat, narratiivit ja väkivaltaa oikeuttavat ajatusmallit”, raportissa todetaan.
Vain murto-osa traumatisoituneista päätyy ekstremistisiin piireihin.
Siinä kuitenkin painotetaan myös, että vain murto-osa traumatisoituneista päätyy ekstremistisiin piireihin saati väkivallantekoihin.
Raportin tilannut Kide-säätiö auttaa maahanmuuttajataustaisia nuoria aikuisia, joiden riski ekstremismiin on kohonnut. Toimintaa rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriön (STM) yhteydessä toimiva sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA), ja sitä tehdään yhteistyössä viranomaisten ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa.
lehti 