Hiljattain uutisoitiin maapallon ensimmäisen keikahduspisteen ylittyneen ilmaston lämpenemisen seurauksena. Koralliriutat ovat tuhoutumassa kokonaan lähes varmasti, todetaan kansainvälisessä 160 tutkijan kokoamassa Global Tipping Points -raportissa.
Lukemattomat eliölajit ovat riippuvaisia riutoista, ja niiden tuhoutuminen johtaisi myös kalakantojen romahdukseen. Neljäsosa kalalajeista viettää ainakin osan elämästään riutoilla. Tuhoa voi verrata Amazonin sademetsän tuhoutumiseen, mikä myös on vaarassa tapahtua.
Korallien tuhoutuminen on seurausta merten lämpenemisestä ja rehevöitymisestä, jotka tuhoavat myös merten happivarastoja. Eri arvioiden mukaan 50–80 prosenttia hengittämästämme hapesta on merten levien ja kasviplanktonien tuottamaa.
Keikahduspisteen ylitys ei tarkoita sitä, että jotain keikahtaa jossain ja sitten luemme siitä lehdistä. Ennen pitkää se tarkoittaa niin ruoka- kuin kansallisenkin turvallisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin vaarantumista. Kun elämää ylläpitävät järjestelmät muuttuvat epävakaiksi, muuttuu elämäkin.
Keikahduspisteet ovat kohtia, joiden jälkeen ilmiö alkaa ruokkia itseään eikä ole enää pysäytettävissä. Niiden ylitykset johtavat laaja-alaisiin ja peruuttamattomiin, osin ennakoimattomiin, muutoksiin. Tämä uhkaa maapallon herkkiä järjestelmiä, joiden varassa lepää kaikki muu.
Yksi keikahduspisteistä on Atlantin merivirtojen hiipuminen, mahdollisesti jopa romahtaminen, minkä todennäköisyyden arvioitiin hiljattain kasvaneen. Se lisäisi myös monien muiden keikahduspisteiden ylittämisen todennäköisyyttä. Tuoreen raportin mukaan riski tälle nousee jo alle 2,0 asteessa.
Näiden asioiden ei pitäisi olla jutun aiheita, vaan kaiken konteksti.
Nykytoimilla ollaan noin 2,7 asteen lämpenemisen tiellä, mikä tarkoittaisi esimerkiksi Suomessa huomattavasti suurempaa lämpenemistä vuosisadan loppuun mennessä, sillä arktinen alue lämpenee noin neljä kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin.
Olennaista olisi saada nopeasti käynnistettyä positiivisia keikahduspisteitä. Välttämätöntä on ainakin sähköistäminen ja siirtyminen uusiutuvaan energiaan – joskaan ilman kulutuksen laskua se ei riitä vielä mihinkään.
Myös kestävään ruokajärjestelmään siirtymisellä olisi myös suuri vaikutus. Arvioiden mukaan jopa kolmasosa ihmisen aiheuttamista päästöistä tulee ruokajärjestelmästä, ja varovaistenkin arvoiden mukaan viidesosa kaikista päästöistä tulee eläintuotannosta Eläintuotanto tuottaa siis valtaosan koko ruokajärjestelmän päästöistä.
Mitä journalismiin tulee, oikeastaan keikahduspisteen ylityksen kaltaisten asioiden ei pitäisi olla jutun aiheita, vaan kaiken konteksti. Ne muuttavat peruuttamattomalla ja vaarallisella tavalla maailmaa, jossa journalismiakin – ja poliittisia päätöksiä – tehdään.
Ihmisen ympäristössä ja ilmastossa aiheuttamien muutosten mittakaava on niin valtava ja merkitys niin perustavanlaatuinen, että niiden rinnalla vaikkapa työllisyys, talouskasvu, tulonjako ja velkasuhde ovat täysin toissijaista näpertelyä. Ei siksi, että ne olisivat turhia aiheita, vaan koska nekin ovat täysin riippuvaisia ekosysteemipalveluista ja fysiikan laeista.
En todellakaan kaipaa elämään mihinkään mutakuoppaan, mutta pelkään päätyväni sinne, ellei maapallon kantokyvyn rajoja oteta viimein tosissaan. Tämä on se yhdestoista hetki ennen illankoittoa.
uutiskirje 
