Viime viikon Euroopan parlamentin täysistunnossa mielenkiintoisin asia oli EU:n monivuotisen rahoituskehyksen eli MFF:n käsittely, kertoo vasemmistoliiton europarlamentaarikko Jussi Saramo KU:lle.
– Se on hieman niin kuin kehysmenettely Suomessa. MFF:ssä päätetään Euroopan unionin rahoituksen perustason seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi, eli kyse on merkittävästä budjettiratkaisusta, Saramo sanoo.
Hän nimeää rahoituskehyksestä kolme suurta kokonaisuutta: vihreän siirtymän, digitalisaation ja puolustusinvestoinnit.
– Vihreässä siirtymässä tärkeintä on tietysti se, että ehkäistään ja estetään ilmastokriisiä ja luontokatoa. Entistä enemmän kuitenkin puhutaan nyt siitä, että Eurooppa pääsisi fossiiliriippuvuudesta eroon, Jussi Saramo kertoo.
Fossiiliriippuvuuden lopettaminen on myös turvallisuusteko
Eurooppa ei ole merkittävä fossiilisten polttoaineiden tuottaja. Käytännössä siis kaikki eurooppalaisten maiden käyttämät fossiiliset polttoaineet, kuten öljy ja maakaasu, joudutaan tuomaan Euroopan ulkopuolelta: Yhdysvalloista, Venäjältä tai Lähi-idästä. Tämä taas asettaa Euroopan geopoliittisesti haavoittuvaan asemaan.
– Vaikka Venäjän öljy- ja kaasutuonti suljettiin Venäjän aloitettua suurhyökkäyksensä Ukrainassa 2022, niin kyllähän me sitten saatiin Eurooppaan pirun kallista kaasua Yhdysvalloista ja öljyä Lähi-idästä. Onko se kuitenkaan pitkällä aikavälillä hyvä olla riippuvainen myöskään lähi-idästä tai Yhdysvaltojen – tai Venezuelan öljystä? Ei, ei varmastikaan ole, Saramo sanoo.
– Toisin sanoen: fossiiliriippuvuuden lopettaminen on meille paitsi ympäristösyistä ensisijaista, myös taloudellisesti tärkeä sekä turvallisuuden ja Euroopan itsenäisyyden kannalta todella iso juttu.
Jussi Saramon mukaan vihreä siirtymä ja turvallisuuspolitiikka, USA:n presidentti Donald Trumpin kauppasodat ja koko maailmanpoliittinen jännite liittyvät nyt kaikki todella vahvasti yhteen.
– Eli kun jotkut oikeistossa puhuvat nyt, että pitää lopettaa tämä haihattelu vihreästä siirtymästä ja laittaa kaikki rahat aseisiin, niin se on kyllä puppua, hän kuittaa.
– Luulen, että parlamentin enemmistö kuitenkin tunnistaa ja tunnustaa sen tarpeen, että meidän pitää tehdä tämä vihreä siirtymä.
Digitaalisesti riippuvainen Eurooppa
Vihreän siirtymän lisäksi EU:n on tehtävä Jussi Saramon mukaan toinen, digitaalinen siirtymä. Se on erillinen asia, mutta liittyy vihreään siirtymään siinäkin mielessä, että molempien toteuttaminen lisää Euroopan itsenäisyyttä.
– Mehän olemme tällä hetkellä täysin riippuvaisia yhdysvaltalaisista digiyhtiöistä. Esimerkiksi kaikki suurimpien yritysten ja viranomaisten käyttämät digipalvelut ovat amerikkalaisten suuryhtiöiden, kuten Googlen, Amazonin ja Microsoftin omistamia.
Yksi asia, johon EU voi vaikuttaa, on tehdä lakeja, jotka edellyttävät, että kaikki eurooppalaisten ihmisten ja yritysten tieto pitää olla EU:n rajojen sisällä.
– On kyse sitten kiinalaisista tai yhdysvaltalaisista palvelimista, mutta kuitenkin se lisäisi Euroopan digitaalista turvallisuutta. Ja vielä päälle se, että jos pystyisimme vielä itse valvomaan, että sitä tietoa ei siirretä pois Euroopasta, niin aina parempi.
Pitkällä aikavälillä Euroopan pitää kuitenkin Saramon mukaan pyrkiä digitaaliseen itsenäisyyteen, eli kehittää omia, eurooppalaisia vaihtoehtoja yhdysvaltalaisille ja kiinalaisille järjestelmille.
– Tilanne on aika nurinkurinen, koska Euroopassa on tällä hetkellä parasta tietoa ja tutkimusta digitaalisista palveluista. Ketkä tästä tiedosta ja tutkimuksesta hyötyvät? Samat amerikkalaiset suuryhtiöt, joilla on tällä hetkellä jo määräävä markkina-asema Euroopassa.
Tämä on aiheuttanut tilanteen, jossa kasvavat eurooppalaiset teknologiayhtiöt myydään yhdysvaltalaisille tai kiinalaisille, kun ne ovat kasvaneet tarpeeksi.
– Tässä meidän pitäisi skarpata, ja nyt mietitäänkin niitä keinoja, että miten me saataisiin ne eurooppalaiset osaajat ja yritykset tulemaan tänne ja pysymään täällä Euroopassa.
Mehän olemme tällä hetkellä täysin riippuvaisia yhdysvaltalaisista digiyhtiöistä.
Puolustusta on tuettava, mutta aseistariisunta on tavoite
Kolmas suuri kokonaisuus ovat EU:n satsaukset puolustukseen ja puolustusteollisuuteen.
– Haluan tässä vaiheessa sanoa, että kannatan täydestä sydämestäni aseistariisuntaa. Sen pitäisi olla EU:n ensisijaisena tavoitteena, mutta sitä ei voi tehdä yksipuolisesti. 1980-luvulta lähtien Gorbatšovin ajoista sekä 1990-luvulla EU-maat ja Venäjä harjoittivat aseistariisuntaa, ja se oli hyvää kehitystä, Saramo sanoo.
1990-luvun lopulta alkaen Venäjä kuitenkin aloitti uudelleenvarustelun, mutta EU:ssa ei vastattu siihen.
– EU- ja Nato-maat olivat siirtäneet puolustuspolitiikkansa painopistettä pois Euroopan puolustamisesta kohti kriisinhallintaa ja USA:n maailmalla käymien sotien tukemista. Monissa EU-maissa on pieni palkka-armeija, joka ei sovellu Euroopan puolustamiseen esimerkiksi Venäjää vastaan, vaan nimenomaan näiden amerikkalaisten öljysotien käymiseen, Jussi Saramo sanoo ja viittaa esimerkiksi USA:n sotaretkeen Irakissa.
– EU- ja Nato-maat ostivat runsaasti aseita ja muuta kalustoa Yhdysvalloista. Se ei kuitenkaan ollut Venäjältä puolustautumiseen suunnattua varustelua, vaan nimenomaan USA:n Lähi-idän sotien tukemista tarkoitetun kaluston ostamista. Eli siinä mielessä kaikki puhe siitä, että Nato olisi tullut lähelle Venäjän rajaa ja varustautunut sotaan Venäjää vastaan on puppua ja kaikki tietävät sen, Saramo painottaa.
Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyssotansa Ukrainassa kevättalvella 2022 moni Euroopan maa vasta todella havahtui siihen, että Euroopan yhteinen puolustus oli vain muutaman maan ja loppukädessä USA:n tuen varassa.
– Suomi, Baltian maat ja Puola ovat satsanneet roimasti omaan puolustukseensa ja Ukrainan tukemiseen. Samalla EU:ssa on kuitenkin maita, kuten Irlanti, Belgia, Espanja tai Italia, jotka käyttävät puolustukseen suhteellisesti huomattavasti vähemmän.
Jussi Saramon mielestä ei ole järkevää painostaa Länsi-Euroopan maita nostamaan omaa puolustusbudjettejaan. Hänen mukaansa mieluummin pitäisi vaikuttaa siihen, että rajamaat, kuten Suomi, Baltian maat ja Puola saisivat EU:lta riittävää tukea oman puolustuskykynsä ylläpitoon.
– Ei se lisää Euroopan turvallisuutta pätkääkään, jos Irlannissa, Belgiassa tai Italiassa nostetaan puolustusmenot paperilla kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Sen sijaan se lisää Euroopan turvallisuutta merkittävästi, jos niinsanotuissa eturintamavaltioissa on uskottava puolustus.
Puolustuspolitiikan päätavoitteena on kuitenkin oltava Jussi Saramon mukaan Venäjän pakottaminen takaisin aseistariisunnan tielle.
– Tällä hetkellä EU ei voi oikeastaan muuta tehdä kun varmistaa oma turvallisuutensa ja itsenäisyytensä. Tämä pätee paitsi puolustusteollisuuteen, myös energiapolitiikkaan ja digitalisaatioon.
uutiskirje 
