Kansalaiset eivät tiedä, miten pankit toimivat. Pankeille on annettu ilmaiseksi ja kansalaisten tietämättä ”ensi yön oikeus” tuottaa tyhjästä rahaa veronmaksajien kustannuksella.
Kun pankki esimerkiksi myöntää 15 vuoden ja 100 000 euron lainan asiakkaalle, ei se suinkaan kaiva rahoja omasta säästölippaastaan. Suomessa pankin oma pääoma on vain alle 10 prosenttia. Etelä-Euroopan maissa vain 2–3 prosenttia.
Asiakkaan velkasitoumuksen arvo korkoineen voi olla 120 000 ja 150 000 euron välillä korkotasosta riippuen. Siinä yhteydessä tulee näkyviin pankin ”ensi yön oikeus”. Pankki voi merkitä tämän lainasitoumuksen taseessaan ”omaan pääomaan”, jonka se voi myydä edelleen muille sijoittajille, investointipankeille tai keskuspankeille. Pankki voi siis myydä ”ilmaa” silloinkin kun lainan saaja ei vielä ole maksanut pankille penniäkään.
Kaikkienmaailmassa tuotettujentavaroiden ja palveluiden yhteinen arvo on noin 50 triljoonaa USA:n dollaria. Virtuaalimarkkinoiden arvo on viisinkertainen, noin 250 triljoonaa.
Keskuspankilla on ainoastaan setelirahan paino-oikeus, joten se voi tarvittaessa ”taikoa tyhjästä rahaa.” Sen vakuutena on taas valtio, jolla on veronkanto-oikeus ja viimeisenä takuumiehenä on silloinkin aina veronmaksaja.
Pankki siis saa tavalliselta lainansaajalta ensin korkoina 20 000–50 000 euroa, jonka lisäksi lainansaajan koko 100 000 euron lainapääoman, jota se ei ole antanut omista rahoistaan. Se kuitenkin lisätään lainan tultua maksetuksi pankin omaan pääomaan.
Tämä täysin vastikkeeton ”ensi yön oikeus” on pankeille dynamiitin varmaa bisnestä. Ei ihme, että pankinjohtajat kieriskelevät yhä ahneemmiksi käyneissä optioissaan ja bonuksissaan.
Kun pankit myyvät näitä velkakirjojaan pankkimaailman suurhuijareille eli investointipankkiireille, alkaa todellinen rahamaailman lotto- ja uhkapeli. Nykyinen finanssikriisi on siitä konkreettinen esimerkki.
Nämä pankkimaailman ”finanssinerot” ovat innovoineet niin sanotuille johdannaismarkkinoille sellaisen määrän kuvitteellista rahaa, että kuplan puhjettua poliitikotkin olivat aivan ymmällään.
Näitä velkapapereita leivottiin edelleen mitä ihmeellisimmiksi finanssialan paketeiksi ja myytiin taas seuraavalle pankille. Pankinjohtajat myivät toisilleen sontaa paketeissa, joiden todellisesta sisällöstä edes näillä rahoitusalan ammattilaisilla ei ollut minkäänlaista hajua. Pankkimaailma pysähtyi, kun he eivät enää luottaneet toisiinsa. Näissä ”pankeissa” oman pääoman ja velan suhde eli niin sanottu ”vivutussuhde” oli tyypillisesti 1:30 tai jopa 1:60. Silloin pienikin pörssikurssien lasku voi hetkessä viedä pankin pääoman ja johtaa selvitystilaan.
Johdannaismarkkinoiden suuruudesta saa kalpean kuvan, kun niitä vertaa reaalimaailman lukuihin. Kaikkien maailmassa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden yhteinen arvo (BKT) on noin 50 triljoonaa USA:n dollaria. Virtuaalimarkkinoiden arvo on viisinkertainen, noin 250 triljoonaa.
Ennen kuin finanssikriisin kupla puhkesi, pankinjohtajat käärivät miljardikaupalla optioita ja bonuksia taskuunsa veroparatiiseihin ja siirtyivät sinne kokopäiväisiksi golfin pelaajiksi. Siellähän heillä oli jo valmiiksi rakennetut veronkiertoon tarkoitetut peiteyhtiöt ja postilaatikkofirmat. Sinne on piilotettu yli 11 triljoonaa dollaria verottajilta.
Rikkaiden veronkierto on Suomessakin helppoa, koska esimerkiksi Nordea-pankilla on tytäryhtiöitä veroparatiiseissa. Se myy veronkiertopalveluja Luxemburgissa, kauppaa Zürichin toimipisteessään liechtensteinilaisia ja Man-saarella toimivia trusteja.
Vuonna 2008 Suomeen rekisteröityihin sijoitusrahastoihin oli sijoitettu 56 miljardia euroa ja ulkomaisiin (veroparatiiseihin?) oli sijoitettu 41 miljardia euroa (lähes valtion vuosibudjetin verran).
Nyt kun pankinjohtajien korttitalo romahti, valtiota ja veronmaksajia kutsuttiin taas hätiin. Eihän pankkilaitoksia voi päästää konkurssiin, he kauhistelivat. Kaikkialla maailmassa tuhansia miljardeja veronmaksajien rahoja kaadettiin pankinjohtajien aikaansaamaan mustaan aukkoon. Se on kaikki pois kansalaisten hyvinvoinnista, sosiaalisista turvaverkoista, palkkojen korotuksista, työllisyydestä ja niin edelleen.
Nykyisen finanssikriisin yhteydessä ostokykyisten markkinoiden puutteessa pankinjohtajat myivät Subprime-lainoja työttömille ja syrjäytyneille. Pankkien vastuuttomuus näkyi siinä, että jos asunto maksoi 100 000 dollaria, he lainasivat automaattisesti 120 000 dollaria. Ylimääräiset 20 000 dollaria siksi, että kahden lyhennyksistä vapaan vuoden aikana nämä varattomat asunnonosJos pankkeja ei saada kansallistetuiksi, pitäisi niiden omavaraisuusaste nostaa ainakin kaksinkertaiseksi. tajat pystyisivät maksamaan edes lainan korot ennen kuin kupla puhkeaisi.
Nyt tämä Ponzi-huijaus on siirtynyt valtiolliselle tasolle. Islannin vararikko oli lähtölaukaus kehitykselle EU-maissa.
Pankinjohtajat mainostavat olevansa rahoitusalan ja lainoituksen ammattilaisia. Heidän pitäisi osata arvioida lainoitettavan valtion luottokelpoisuus. Kreikkaa pidetään nyt vastuuttomana valtiona, kun se on ottanut ”liikaa” lainaa. Kukaan ei kysy, miksi se on saanut lainaa? Kuka on arvioinut Kreikan luottokelpoisuuden, vakuudet ja myöntänyt lainat?
Toisaalta pankinjohtajat toimivat pääoman käsikassaroina. Kun valtio saadaan luottokelvottomaksi, poliitikot pakotetaan avaamaan markkinat monikansallisille yrityksille, myymään luonnonvaransa, valtiot purkamaan ja yksityistämään hyvinvointipalvelut, ay-liike kuriin ja palkat alas.
Nordean maajohtaja Carl-Johan Granvik (HS 21.1. totesi, että nykyinen ”talouden kriisi ei ehkä ole ollut riittävän syvä herättämään suomalaista taistelumieltä” Sillä hän tarkoitti, että ”liikkeellä on liian paljon saavutettujen etujen puolustamista”.
Koska maailmalla on liikaa rahaa, pankit syytävät sitä minkälaiselle riskisijoitukselle tahansa. Nyt nylkemisvuorossa ovat valtiot. Nehän voivat aina viime kädessä turvata veronmaksajiin – siis meihin. Pankinjohtajat luottavat siihen, että valtiota, eikä pankkia voi laittaa konkurssiin. Pankinjohtajat ovat onnistuneet innovoimaan itselleen loputtoman sammon. Poliitikot seuraavat kehitystä huuli pyöreinä. Vikisevät mutta maksavat.
Nyt kaikki ovat veloissa pankeille, yksittäiset kansalaiset, kunnat, osavaltiot, yritykset ja valtiot. Kaikki ovat velanmaksun äärirajoilla ja useimmat jo ylivelkaisia. Koko maailmantalous on viritetty ylikierroksille ja pyörii jättimäisten velkojen ja järjettömän suurten riskien varassa. Tämä neutronipommi voi räjähtää milloin tahansa.
Koska viimekätisinä maksajina ovat aina veronmaksajat, miksi emme kansallistasi pankkeja valtion omistukseen? Miksi olemme antaneet pankeille ensi yön oikeuden tehdä rahaa?
Jos pankkeja ei saada kansallistetuiksi, pitäisi niiden omavaraisuusaste nostaa ainakin kaksinkertaiseksi. Nykyiset vakuusrahastot ovat aivan liian pieniä suhteutettuna kokonaisvelan määriin. Lisäksi johdannaismarkkinat pitäisi kieltää kokonaan. Pitäisi palata takaisin peruspankkitoimintaan. Lisäksi pankkien tytäryhtiöt ja postilaatikkofirmat veroparatiiseissa on kiellettävä.
Osakemarkkinoilla pitäisi ottaa käyttöön Tobinin vero. Yhden prosentin transaktio-vero on täysin riittämätön. Pitäisi siirtyä ”kovennettuun Tobinin veroon”. Jos sijoitus on ollut alle vuoden mittainen, veron pitäisi olla 5 prosenttia, kahden vuoden jälkeen 4 prosenttia ja niin edelleen. Vasta viiden vuoden jälkeen transaktiovero laskisi yhteen prosenttiin. Silloin sijoittamisestakin tulisi pitkän tähtäimen sijoittamista eikä pankkimaailman parin viikon aikavälin keinottelua, josta aina vilahtaa provisio pankin laariin.
Kirjoittaja on tietokirjailija.
uutiskirje 
