Vasemmistoliiton tuleva puoluekokous hyväksyy puolueen tavoitteet vuosille 2010–2015. Puoluehallituksen ehdotuksen mukaan puolue on punavihreä ja uudenaikainen työväenpuolue, joka tavoittelee tasa-arvoista ja vapaata yhteiskuntaa sekä ekologisesti kestävää hyvinvointivaltiota ja demokraattista päätöksentekoa.
Tavoiteohjelman mukaan kuntien tulee järjestää palvelut pääsääntöisesti itse. Julkisen palvelutuotannon ohella puolue suosii pienyrityksiä ja kolmatta sektoria. Palvelujen kilpailuttaminen hyväksytään, mutta kilpailutettavat urakat toivotaan pilkottavan pienempiin osiin, jotta suuryritykset eivät saisi liian keskeistä asemaa.
Kovin abstrakteja arvot ja tavoitteet ovat. Se mitä ekologisesti kestävällä hyvinvointivaltiolla tarkoitetaan, jää avoimeksi. Sen sijaan selviää, että Vasemmistoliitto on avoin hyvinvointipalveluiden yksityistämiselle. Ainoastaan suuryritysten ylivaltaa koetetaan rajoittaa.
Finanssikriisin syylliseksi ei nähdä ainoastaan ahneita pankkiireja vaan muun muassa rahoitusmarkkinoiden valvonnan ja säätelyn puutetta. Ratkaisuksi ehdotetaan pankkisalaisuuden höllentämistä, veroparatiisien kieltämistä ja jättipankkien pilkkomista osiin. Tavoitteeksi asetetaan materiaalisen talouskasvun ja rajoittamaton kapitalismin oppien hylkääminen.
Vasemmistoliitto siis vastustaa rajoittamatonta kapitalismia ja esittää sen tilalle säädeltyä kapitalismia. Kapitalismia ja siihen sisältyvää voiton maksimointia ja järjetöntä vaatimusta tuotannon ja voittojen jatkuvasta kasvattamisesta ei sinänsä kyseenalaisteta.
Tavoiteohjelmassa on paljon hyviä asioita. Mutta siitä, kuinka ne voidaan saavuttaa ei sanota halaistua sanaa. Sikäli kun tavoitteiden saavuttamiseen uskotaan, luotetaan kaiketi vain toimintaan porvarillisen demokratian pelikentillä, “demokraattisen päätöksentekoon“. Kansalais- ja joukkotoimintaa ei tavoiteohjelma huomioi. Voi toki olla, että luottamus kapitalismiin on niin vahva, että radikaalien tavoitteiden toteutumiseen ei uskota.
On hyvä, että Vasemmistoliiton Keski-Tampereen osasto on tehnyt vaihtoehtoisen esityksen tavoiteohjelmaksi. Vaihtoehto lähtee liikkeelle ihmisten arjesta, kamppailuista ja joukkoliikkeistä. Porvariston abstraktin vapauden sijaan ohjelma painottaa konkreettista vapautta. Työntekijöiden ja kapitalistien etujen nähdään olevan sovittamattomassa ristiriidassa. Kapitalismin säätelyn ei uskota riittävän. Kapitalismille tarvitaan vaihtoehto.
Tamperelaisten ehdotus vaatii, että julkinen sektori toimii terveys- ja muiden hyvinvointipalvelujen tuottajana ja jo toteutuneet yksityistämiset perutaan. Erityisen ansiokkaasti eritellään myös muun muassa tiedon avoimuutta, perustuloa sekä ympäristökysymyksiä.
Puoluehallituksen ehdottamilla eväillä jatkaen Vasemmistoliitolla ja sosiaalidemokraateilla ei ole mitään periaatteellista eroa. Vasemmistoliiton suhde tuotantovälineiden yksityisomistukseen on myönteinen tai varovaisen kriittinen, suhde valtiovaltaan on reformistinen ja parlamentarismiin puolue suhtautuu myönteisesti.
On olemassa vaihtoehto. Se on radikalisoituminen ja palaaminen kommunistisen ja kansandemokraattisen liikkeen juurille huomioiden samalla nykypäivän ja tulevaisuuden vaativat haasteet.
lehti 