1900-luvun aatteista ja liikkeistä sosiaalidemokratia oli voitokas: se pystyi panemaan kampoihin fasismille, stalinismille ja pitkään myös pääomille ja kapitalismille. Nyt kapitalismin ideologia ja siihen perustuvat reaalikapitalismin maa ja finanssikapitalismin taivas päihittävät demarit ja miehittävät maailman.
Kapitalismi vaikuttaa parlamentteihin ja demokratiaan toimimalla varsinaisesti niiden ulko- ja yläpuolella. Parlamentaarinen demokratia ei pärjää ylikansalliselle kapitalismille vaan jää sen tallomaksi, kuten jäävät valtiotkin.
Kapitalismi kiertää itseensä kohdistuvan suitsimisen, sääntelyn, valvonnan ja muun vasemmistolaistamisen – ja myös oman itsekritiikkinsä.
Kun kapitalismi saa taakseen ihmisten enemmistön, syntyy enemmistön diktatuuri, jota kutsutaan demokratiaksi. Se kannattaa kapitalismia tai hyväksyy sen, tai ainakin sen sallii ja sietää. Ja onhan jättiyhtiöitten ja pankkien valta niin somaa ja niin omaa, että sitä kannattelevat sen uhritkin.
Kapitalismin pääasiallinen vastapaino ei täten löydy parlamenttien sisältä vaan jostakin ulkoparlamentaarisesta voimasta.
Porvari- ja demarivetoiset palkansaaja- ja ammattiyhdistysliikkeet toivovat reformeja kapitalismiin. Jos toiveet toteutuvat, kapitalismi ”paranee” ja voi edelleen paksusti, legitimiteetiltään parantuneena.
Monet kansalaisliikkeet vastustavat kapitalismia kovastikin, mutta kansanliikkeiksi niistä ei ole. Kapitalismi tulee haukutuksi mutta ei purruksi. Ihmisen itse tuottama järjestelmä kävelee ihmisen yli ja murjoo yhteiskunnan itselleen sopivaksi ja suopeaksi. Se rahastaa kaikkia, kaikkea, kaikesta ja kaikella.
Globaalin kapitalismin kumoajaehdokkaiksi jäävät luonnonvoimat ja kapitalismi itse. Ihmisen itsensä aiheuttamat luonnonkatastrofit kuten ilmastonmuutos ja suuret öljytuhot vain keikuttelevat kapitalismia. Maapallon vuosiksi pimentävä jättiläismäinen tulivuorenpurkaus tuhoaisi maailmanjärjestelmän lisäksi suuren osan ihmiskuntaa. Pitäisikö odottaa seuraavaa jääkautta, auringon sammumista tai maailmanloppua?
Epätoivoista on myös odottaa kapitalismin tuhoutuvan omiin suuriin virheisiinsä, menettävän kaiken uskottavuutensa ja hyväksyttävyytensä. Pikemminkin kapitalismin sotkut horjuttavat valtioita enemmän kuin vanhanaikaiset valtiopetokset. Valtiot, EU:t ja EMU:t sitten hätäpäissään pelastelevat kapitalismia ja maailmaa rosvoavia pankkeja verovaroin.
Sitä paitsi ei ole takeita siitä, että kapitalismia seuraava järjestys tai kaaos olisi kapitalismia parempi ihmisen ja luonnon kannalta. Kapitalismia ei välttämättä seuraisikaan sosialistinen taivas vaan kapitalismiakin pahempi helvetti?
Pitäisikö siis armahtaa kapitalismi rikoksista ihmisyyttä vastaan? Ruvetakin puolustamaan ja pelastamaan kapitalismia sekä vallankumoukselta että kapitalismilta itseltään, kunnon oikeistodemarin ja jättipääomien lojaalin alamaisen tapaan?
lehti 