Keskustelu kansalais- ja joukkotoiminnasta on vilkastunut myös tällä palstalla. Hyvä näin, sillä vasemmiston on suhtauduttava kriittisesti porvarilliseen parlamentarismiin.
Vasemmistoliitto on lyhyen historiansa ajan ollut hukassa. Yhdessä SKP:n ja SKDL:n lakkauttamisen kanssa koetettiin, täysin ilman perusteita, haudata ihanteet, päämäärät ja toimintamuodot. Tilalle puolue ei kyennyt tuomaan mitään kestävää, vaan koetti pärjätä medianäkyvyydellä ja ylevillä mutta abstrakteilla arvoilla. Ei ole ihme, että kannatus on laskenut.
Vasemmisto voi lunastaa paikkansa vain radikaalilla politiikalla ja tarjoamalla sosialistisen vaihtoehdon kapitalismille. Sosialidemokraateista vasemmalla olevaa puoluetta tarvitaan. Kahta demaripuoluetta ei.
Vasemmiston on palattava kommunistisen ja kansandemokraattisen liikkeen juurille. Toisin kuin sosialidemokraatit, vasemmiston ei tule suhtautua tuotantovälineiden yksityisomistukseen kriittisesti vaan kielteisesti, valtioon vasemmisto ei voi suhtautua reformistisesti vaan vallankumouksellisesti ja suhde parlamentarismiin ei voi olla myönteinen vaan kriittinen.
Vasemmiston toiminnan pääpainon tulee olla kansalais- ja joukkotoiminnassa, ulkoparlamentaarisessa työssä, mikä muodostaa vahvan perustan myös vasemmistolaisten toiminnalle valtuustoissa ja eduskunnassa.
Miksi ulkoparlamentaarisuus? Globaali kapitalismi tuhoaa luontoa, sivilisaatiota, jatkaa väestön valtaosan orjuuttamista ja uhkaa vakavasti pitkän taistelun kautta saavutettuja sosiaalisia oikeuksia. Vasemmisto ei voi estää tuhoa parlamentaarisella voimallaan eikä kasvua ole aikaa odottaa.
Sosialistisella vasemmistolla on potentiaali ottaa haltuun yhteiskunnallinen muutos sekä teoreettisella että käytännöllisellä tasolla. Tämä edellyttää marxilaiseen traditioon liittyvää ahkeraa opiskelua ja kykyä kehittyä ja oppia koko ajan uutta vastarinnan organisointiin liittyvissä taidoissa.
Miksi kansalais- ja joukkotoimintaa kuitenkin vieroksutaan puolueessa? Voi olla, että joukkotoimintaan ei luoteta, koska sen ajatellaan tarkoittavan pelkästään suurten massojen nousua nykymenoa vastaan. Suurten massojen äkilliseen nousuun ei tarvitsekaan luottaa. Joukkotoimintaa ovat myös pienet ja keskisuuret kamppailut, joita käymme kansalaisten rinnalla yhdessä muiden radikaalivasemmistolaisten ja edistyksellisten voimien kanssa. Kamppailujen on hyvä olla alati toistuvia ja jatkuvia. Vaikka häviäisimmekin yhden taistelun, ei sota siihen pääty.
Suomalaisen yhteiskunnan ja vasemmiston kohtalonkysymys on tämän päivän kuntapolitiikka. Vasemmiston on irtauduttava luokkasovusta, huonoista kompromisseista ja oikeistolaisesta kuntapolitiikasta. On tarjottava selkeä vaihtoehto suurpääoman etujen mukaiselle vaihtoehdottomuudelle. Tukiessamme kuntalaisia heidän kamppailuissaan ja heille tärkeissä asioissa, saavutamme tuloksia ja luottamus meihin kasvaa.
lehti 