Gallup-kannatustaan jälleen kasvattanut Perussuomalaiset on profiloitunut työväen ja köyhien asian ajajana ja saanut työväestöstä myös kannatusta. Onko se ansaittua?
Työväenhenkisyyttä voi mitata monin tavoin. Yksi mahdollinen mittari on puolueen kansanedustajien valtiopäivätoimet. Viikkolehti laski, minkä verran Perussuomalaiset sekä toisaalta vasemmistopuolueet ja työväenpuolueeksi julistautunut kokoomus ovat tehneet talousarvioaloitteita, lakialoitteita ja kirjallisia kysymyksiä, jotka tähtäävät palkansaajien tai työttömien aseman parantamiseen.
Perussuomalaisten viime vuonna tekemistä tämän vuoden budjettia koskeneista 133:sta talousarvioaloitteesta sellaisiksi voidaan laskea kuusi eli 4,5 prosenttia. Vasemmistoliiton luku on 5,6 ja SDP:n 5,1 prosenttia. Kokoomuslaisten 92 talousarvioaloitteen joukosta ei löydy yhtäkään, jolla parannettaisiin työväestön oikeuksia tai toimeentuloturvaa.
Joka vertailussa sama järjestys
Lakialoitteissa otos on suppea, koska Perussuomalaisten viisihenkinen eduskuntaryhmä on tehnyt niitä tänä ja viime vuonna yhteensä vain kuusi. Niistä työväestön turvaa parantavaksi voidaan katsoa Pietari Jääskeläisen aloite toimeentulotuen korottamiseksi.
Eduskuntaryhmien työväenhenkisyyttä vertailtaessa järjestys on sama kuin talousarvioaloitteissa: Vasemmistoliitto 24, SDP 21 ja Perussuomalaiset 17 prosenttia.
Kokoomuksen viime- ja tämänvuotisista aloitteista duunarin asiaa edistää yksi, jonka tosin yhtä hyvin voisi sanoa edistävän yksityisautoilua: Pertti Hemmilän aloite työmatkakulujen verovähennysoikeuden laajentamisesta oman auton käyttämisen osalta. Kokoomuslaisten 33 aloitteesta se on 3 prosenttia.
Kirjallisia kysymyksiä oli sen verran paljon, että niistä laskettiin vain tänä vuonna tehdyt. Perussuomalaiset ovat tehneet niitä 41, joista työväenasiat ovat huolenaiheena kahdessa eli 4,9 prosentissa. Vasemmistoliittolaisten luku on 14,5, sosiaalidemokraattien 8,3 ja kokoomuksen 4,3 prosenttia. Järjestys on siis jälleen sama, mutta erot vielä ilmeisempiä kuin aloitteissa.
Kokoomuksen Marja Tiuran vaatimusta nuorten työllistämiseksi työmarkkinatuella kausiluonteisesti toimiviin yrityksiin Viikkolehti ei katsonut työväestön etuja parantavaksi, vaikka Tiura perusteleekin sitä nuorten omalla edulla.
Auttaako kertalahjoitus köyhiä?
Luvut ovat vain suuntaa-antavia, koska ”työväenasioiden” määrittely on usein tulkinnanvaraista. Esimerkiksi julkisia palveluja koskevia aloitteita ei ole laskettu mukaan, vaikka työväestö ja vähävaraisimmat hyötyvät julkisista palveluista eniten. Sellaisillakaan aloitteilla Perussuomalaiset ei kuitenkaan profiloidu.
Huomionarvoista on myös, että valtaosa työväenhenkisiksi lasketuista Perussuomalaisten aloitteista käsitteli yleisesti vähävaraisimpien asemaa, mutta hyvin harva työelämän ongelmia.
Työväenhenkisinä voi toisaalta pitää esimerkiksi vaatimuksia pääomien ja suurten omaisuuksien verottamisesta. Niitä ei ole vertailussa huomioitu. Perussuomalaiset on Vasemmistoliiton tavoin vaatinut erilaisissa aloitteissa varallisuusveron palauttamista, kun taas SDP on ollut asiasta hiljaa. Veron poisti punamultahallitus Eero Heinäluoman (sd.) ollessa valtiovarainministerinä. Tunnetusti myöskään kokoomus ei kannata varallisuuden verottamista.
Olennaista on valtiopäivätoimien määrän ohella niiden sisältö ja puolueen linja kokonaisuudessaan. Eräässä Perussuomalaisten kansanedustajien talousarvioaloitteessa esitetään 500 euron kerta-avustusta köyhyysrajan alapuolella eläville. Viikkolehti luokitteli aloitteen työväenhenkiseksi, mutta kestäväksi ratkaisuksi köyhyysongelmaan siitä tuskin on.
Lisää
lippuvalistusta
Miten Perussuomalaiset sitten valtiopäivätoimiensa perusteella profiloituu, jos ei työväestön etujen ajajana? Muita puolueita enemmän esiin nousevat nationalistiset teemat. Talousarvioaloitteissa Pentti Oinonen esittää Svenska Finlands folktingin eli Suomenruotsalaisten kansankäräjien määrärahan vähentämistä ja Raimo Vistbacka puolestaan lisää määrärahaa Suomalaisuuden liitolle lippuvalistustyön tukemiseen.
Vistbackan vaatimuksiin kuuluvat myös sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vuonna 1946 annettujen tuomioiden kumoaminen sekä tiukempi puuttuminen laittomaan maahantuloon ja sen järjestämiseen.