Lättähattu jyväjemmari ei pääsääntöisesti ole Vasemmistoliiton vihollinen, vaikka Dan Koivulaakso kolumnissaan (KU 6.8.) antaa niin ymmärtää. Maanviljelijät tässä maassa ovat katoava luonnonvara. Heidän määränsä vähenee koko ajan. Maanviljelijöitä tarvittaisiin lisää, mutta ei siinä muodossa mihin nyt ollaan maanviljelyä ajamassa –suurtilallisiksi. Pienien tilojen pitäjät on ajettu ahdinkoon, koska suomalainen ei maksa suomalaisesta ruuasta sen enempää kuin ulkomaisestakaan ja maataloustukiakaan ei haluta maksaa. Keski-Euroopassa olosuhteet viljelylle ovat otollisemmat, pellot tuottavat enemmän ja hinta on ymmärrettävästi alhaisempi.
Täällä sen sijaan ollaan kateellisia maanviljelijöiden saamille tuille. Ilman näitä tukia ei tässä maassa maata viljeltäisi eikä eläimiä pidettäisi. Pientilallinen saa suuren osan elannostaan tukien muodossa. Esimerkiksi kauran myyntihinta tällä hetkellä on 135e/1000kg ja myllyvehnän 155e/1000kg. Kasvinsuojeluaineet ja lannoitteet sen sijaan kallistuvat koko ajan. Luomupelloissa muutaman vuoden viljelyn jälkeen saattaa kasvaa enemmän juolavehnää ja ohdaketta kuin viljakasvia. Alle sadan hehtaarin pelloilla ei enää nykypäivänä itseään elätä Suomen maassa. Aiemmin moiset tilakoot kuuluivat suurille kartanoille.
Dan Koivulaakso viittaa kolumnissaan maanviljelijöiden olevan rikkaita ja keskustaa äänestäviä. Harvaa viljelijää voi aidosti rinnasta Nalle Wahlroosiin. Voin kertoa terveisiä täältä maalta, että moni viljelijä kokee olevansa duunari ja haluaisi äänestää muita kuin keskustaa, mutta vaihtoehtoja ei juuri tunnu olevan. Kaikki tuntuvat pitävän viljelijöitä laakereillaan lepäilevinä lusmureina, vaikka totuus on aivan toinen. Pellot eivät tuota mitään ilman työtä, ja moni viljelijä tekee maanviljelyn ohella kaikkea mahdollista muutakin hommaa saadakseen leipää perheelle pöytään. Kritisoimalla viljelijöitä heidän saamastaan tuesta ja vaatimalla maataloustukia pois, ei ainakaan vasemmiston riveihin jyväjemmareita toivoteta tervetulleiksi.
Viljelijät ja tilalliset ovat työtä pelkäämätöntä porukkaa, joka ansaitsee tukea myös vasemmalta. Meidän tulisi nousta tilallisten rinnalle taistelemaan tilakoon suurenemista ja suomalaisen tuotannon alasajoa vastaan. Tosin, jos realisteja ollaan, niin se taitaa olla jo myöhäistä pelastaa suomalaisia pientiloja. Heillä ei ole kovaäänistä kannattajajoukkoa tukemassa ja lakkoilemaan ei parane alkaa. Niinpä mekin vakavasti harkitsemme peltojen poismyymistä ja/tai vuokraamista. Ei kannata pitää niin ei kannata. Ei ole järkeä käydä päivätöissä duunarina muille ja kaikki vuosilomat, illat ja viikonloput uhrata maatilan ylläpitoon, joka on muuttunut entisaikojen elättävästä työstä nykyajan kalliiksi harrastukseksi ja tukiviidakoksi.
lehti 