Viimeinen sana
Suomen Keskusta ei käy vaalitaistelua – ainakaan vielä. Näin on vakuuttanut puolueen uusi puheenjohtaja Mari Kiviniemi. Muidenkin puolueiden, varsinkin hallituskumppaneiden, pitäisi Kiviniemen mielestä noudattaa pääministerin oman puolueen taktiikkaa.
Keskustan eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Kiviniemi muistutti ”kaikkia vastuuta tuntevia puolueita”, että ”kampanjarukkaset kannattaa laittaa vielä naulaan”.
Hän vakuutti puolueensa keskittyvän ”nyt täydellä tarmolla hallitustyöhön vaalikauden loppuun asti”. Puolue ei siis kampanjoi eikä odottele tulevia vaaleja, vaan Kiviniemen mukaan tekee ”töitä suomalaisten hyväksi sillä valtakirjalla, jonka saimme viime vaaleissa”.
Kiviniemi vaikuttaa olevan Ahon hengenheimolainen ainakin siinä, miten ketterästi hän kiertää suorat kysymykset ja vastaa siihen, mitä ei kysyttykään.
En voi mitään sille, että siteeratut sanat haiskahtavat aika voimakkaastikin vaalikampanjoinnilta. Niiden kautta leimataan muut puolueet kansalaisten kannatuksen kalastelijoiksi, kun taas kepu särpii vanhaa suolakalaa ja aikoo visusti pitää verkot aitan seinällä.
Uskokoon ken tahtoo! Eihän se edes ole mahdollista.
Uuden pääministerin kuherruskuukaudet ovat syksyn alkaessa ohi. Hän joutuukin tästä eteenpäin vastaamaan niin opposition kuin hallituskumppaneiden kiperiin kysymyksiin – toimittajista nyt puhumattakaan. Näillä markkinoilla ei ympäripyöreillä vastauksilla pitkälle pötkitä.
Joskus 1990-luvulla pääministerinä ollut, kännykkäisänäkin historiaan jäänyt Esko Aho (kesk.) tuli tunnetuksi siitä, että hän saattoi puhua minuuttitolkulla sanomatta mitään. Joku taisi arvella Ahoa puppugeneraattorin keksijäksi.
Harvoin tosin ex-pääministeri Matti Vanhaseltakaan yksiselitteisen selkeitä vastauksia sai. Kun keskusta pyörittelee, niin potin korjaa hermoilematon kokoomusjohtaja Jyrki Katainen, vaikkei hänen sanomisissaan aina olisikaan sisältöä ollenkaan.
Kiviniemi on toki jo ehtinyt lyhyellä pääministerikaudellaan tehdä suomalaista poliittista historiaa. Hän on nyt pisimpään pääministeriä istunut nainen Suomessa. Anneli Jätteenmäen pääministeriaika jäi 69 päivään.
Kovin korkealle Kiviniemi ei näillä näkyminen taida ihan äkkiä pääministeritilastossa kuitenkaan nousta, sillä niin alavireisiä keskustan kannatuslukemat ovat eri mittauksissa olleet.
Ehkä kannatus alkaa nousta, kun puolue on puheenjohtajansa strategian mukaisesti lyönyt kampanjarukkasensa naulaan. Toisaalla tehokkaana työmyyränä tunnettu uusi puoluesihteeri Timo Laaninen lienee kuitenkin puheenjohtajalta lupaa kysymättä kaivanut jo kaikki mahdolliset pensselit sannasta.
Kiviniemen hallitusta on nimitelty myös näennäishallitukseksi ellei peräti toimitusministeriöksi – eikä ihan syyttä. Ensi vuoden valtion budjetinkin laativat pääsääntöisesti virkamiehet.
Pääministeri on itsekin antanut aihetta nimittelyille. Vai mitä pitää ajatella siitä, että Kiviniemen mielestä eduskunnan kyselytunneilla hallitukselta on turha ryhtyä kyselemään esimerkiksi hallituksen sisäisistä väännöistä vaikka niin, että miksi ”vihreät ovat tätä mieltä ja kokoomus tuota mieltä, mutta keskusta ei kumpaakaan”.
Kaikille kyselytunteja seuraaville siis tiedoksi, että Kiviniemen hallituksen aikana siellä vastataan ”ministereinä hallituksen tekemisistä, eikä puolueiden tekemisistä”.
Ministerit ikään kuin irtautuvat taustassaan yleisen asioiden hoitajiksi. Kun politiikka poistuu politiikasta, niin silloinhan kovaa vauhtia lähestyvät vaalitkin voidaan unohtaa?
Kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat nousivat keskiviikkona korokkeelle STTK:n talousseminaarissa. Paneelin aiheena oli, miten politiikka vastaa talouden ongelmiin?
Kovin kalpeaksi jäi tämä ”pääministeritaisto”. Kaikki olivat varmaankin jättäneet kampanjarukkasensa naulaan, sillä likaisiin leikkaustöihin ei kukaan ollut valmis tai ei ainakaan rohjennut sitä sanoa. Minuuttitolkulla kiisteltiin muun muassa siitä, miten paljon talouskriisissä auttaa se, jos pieniä kuntia liitetään yhteen tai kuntien byrokratiaa puretaan.
Aika vähäisiltä kiistan aiheet tuntuivat varsinkin, kun juuri ennen paneelia kansainvälisesti tunnustettu MIT:n professori Bengt Holmström antoi oppitunnin siitä, mistä maailmaa horjuttavassa finanssikriisissä oikein on kysymys.
Professorin mielestä kaikissa talouskriiseissä yksi asia on selvä: Kansa saa maksaa – tavalla tai toisella, muualta ei vastaavia rahoja löydy.
uutiskirje 