Viimeinen sana
Valmetin Tourulan tehtaan asuntoalueen kakaroiden vähemmän luvallisiin leikkipaikkoihin kuului melkein meidän talon ikkunan alta kulkenut rautatie. Kerran ihan pikkunaskalina olin saanut jostain kolikon, jonka isommat pojat yllyttivät asettamaan ratakiskolle, että nähdään miten littaiseksi ohikiitävä juna rahan litistää.
Jonkun aikaa siinä muuta touhuttuamme muistin kolikon ja huomasin, että se olikin kadonnut. Isommat pojat vakuuttivat minulle, että varmaan näkymätön juna on mennyt ja kolikko on tarttunut sen pyörään kiinni.
Vasta kun kerroin harmillisen tapauksen kotona äidille, minulle kirkastui, että isot pojat olivat älyttäneet pienempäänsä pahemman kerran.
Eppäillä soppii, mutta vainoharhaiseksi ei kuitenkaan kannata heittäytyä.
Kolikon katoaminen ”näkymättömän junan mukana” on ensimmäinen muistamani opetus siitä, ettei pidä uskoa kaikkea mitä sanotaan, vaan että aina soppii eppäillä. Pakko myöntää, ettei oppi epäilemisen välttämättömyydestä mennyt aivan täydellisesti perille heti kerralla. Mutta sen verran lisäoppia on elämän varrella karttunut, että lähdekriittisyys on vähän kerrassaan kasvanut.
Usein vaan toimittajan työssäkin on ongelmana se, kun ei tiedä asioista tarpeeksi, niin on suuri vaara tulla huijatuksi, tai ainakin kädestä syötetyksi. Eikä aina voi tarkistaa asioista riittävän monesta lähteestä, vaikka yritystäkin olisi.
Sen vuoksi kriittisyyttä pitääkin olla niin juttujen tekijöillä kuin niiden lukijoillakin, ettei näkymätön juna vie. Täytyy tietää asioiden toinenkin puoli, niin kuin vanhassa Kansan Uutisten mainoslaulussa laulettiin.
Myös Jyväskylän yliopiston valtio-opin professori Kari Palonen on sitä mieltä, että ”eppäillä soppii”. Palonen totesi torstaina Jyväskylässä alkaneilla politiikan tutkimuksen päivillä, että epäluulo kuuluu parlamentarismiin, tai vielä enemmän, on jopa demokratian edellytys.
Palosen mukaan epäluulo purkaa auktoriteettien ja esivallan kunnioitusta sekä ylhäältä tulevien määräysten tottelemista. Epäluulo myös estää ”alamaisia” samastumista hallitseviin, auttaa välin pitämisessä, joku voisi sanoa hajuraon pitämisessä vallanpitäjiin.
Parlamentaarinen politiikka edellyttää Palosen mukaan asioiden käsittelemistä vastakkaisista näkökulmista jo pelkästään sen ymmärtämiseksi, mistä asioissa on kysymys. Olennaisena Palonen pitää perustavaa epäluuloisuutta kaikkia esityslistalle tulevia kysymyksiä kohtaan.
Ei kuitenkaan riitä, että vastakkaisista näkökulmista tarkastellaan vain jo asialistalla olevia kysymyksiä. Keskustelua puolesta ja vastaan pitäisi Palosen mielestä käydä myös siitä, mitä asioita on tuotu esityslistalle ja mitä jätetty asialistan ulkopuolelle.
Erityisesti nyt eduskuntavaalien lähestyessä kansalaisten on syytä muistaa professori Palosen muistutus epäluulon tärkeydestä kansanvallan kannalta. Vaalien läheisyys näkyy ja kuuluu poliitikkojen puheissa. Ihan kaikkea ei kannata sellaisenaan nielaista.
Se on vähän sama juttu kuin kaupankäynnissäkin: Jos tarjous tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se ei yleensä ole totta.
Eppäillä soppii, mutta vainoharhaiseksi ei kuitenkaan kannata heittäytyä. Muuten voi pian uskoa vaikka kolikkojen tarttuvan näkymättömien junien pyöriin.
uutiskirje 