Elina Kilkku on sovittanut ja ohjannut Valkeakosken kaupunginteatteriin Kovan onnen lapsista traagisen tarinan, jossa Minna Canthin hengessä, mutta vielä suorasukaisemmin, sanotaan asiat niin kuin ne ovat.
Tehtaalta on työt loppumassa. Työväki nousee kapinaan. Topra-Heikki hakee itselleen ja työtovereilleen oikeutta väkivallan avulla. Työpaikan menetys ei ole läpihuutojuttu pienellä teollisuuspaikkakunnalla. Pelissä on kaikki, leipä, perheen elatus ja sairastavan lapsen henki.
Canthin paljon esitetty näytelmä tapahtuu Valkeakoskella pääosin karaokebaarissa, jossa tehtaalta ulos potkitut viettävät aikaansa. Paljon asioita tulkitaan laulujen välityksellä.
Paikallisen harrastajateatterin riveissä on yllättävän monta taitavaa laulajaa, joiden tulkinnat vaikkapa Kai Chydeniuksen ja Pentti Saaritsan Työttömän laulusta, Gösta Sundqvistin kappaleesta Pimeä tie, mukavaa matkaa, Berthold Brechtin ja Chydeniuksen Dialektiikan ylistyksestä sekä Antti Hammarbergin ja Veikko Salmen Kun rahat ei riitä -laulusta olivat täyttä kamaa.
Kovan onnen lapsia -näytelmä, joka lauluista huolimatta oli saatu nasevaksi hiukan alle kahden tunnin mittaiseksi paketiksi, otettiin katsomon puolella selvästikin vahvoin tuntein vastaan. Tuntui, että esitys osui ja upposi juuri Koskissa, vaikka se ei aiheensa puolesta ollutkaan pelkkää täsmäteatteria, vaan oikeastaan melko globaalia tarinaa.
Tavoitteena parantaa maailma
Kilkku korostaa käsiohjelmassa Canthin ohjelmarealismia. Hänellä oli siis taiteellisten tavoitteiden lisäksi näyttämön ulkopuolinen tavoite parantaa maailma. Kilkku on halunnut samaisen ohjelmarealismin hengessä tuoda näyttämölle tämän päivän kurjuutta.
Näytelmän sovittaminen nykyaikaan ei Kilkun mukaan ollut vaikeaa, koska nykyisen työelämän perusongelmat ovat samat kuin Canthin aikaan: työmiehen hiellä ja verellä herrat ovat aarteensa koonneet ja sitten he ahdistavat työmiehen nälällä ja tallaavat lokaan.
Työelämän huonontuminen on Kilkun mukaan nyky-Suomen merkittävin yhteinen tarina ja aikamme suurimpia tragedioita. Ohjaaja haluaa kyseenalaistaa kvartaalitalouden, massairtisanomiset, työhyvinvoinnin laiminlöynnit ja jatkuvaan kasvuun pyrkimisen.
Työelämää Kilkku on analysoinut edellisissäkin töissään, muun muassa Turussa nähdyssä Työelämä-trilogiassa. Se koostui Brechtin Teurastamojen pyhästä Johannasta, ohjaajan omasta käsikirjoituksesta Työantajan hautajaiset ja Ernst Tollerin Koneitten murskaajista, joka nähtiin äskettäin myös Työväen Näyttämöpäivillä Mikkelissä Turun ylioppilasteatterin esittämänä.
Kovan onnen lapsia. Käsikirjoitus Minna Canth, sovitus ja ohjaus Elina Kilkku, lavastussuunnittelu Sampo Malin, valosuunnittelu Hannu Holopainen, rooleissa muun muassa Tomi Jokio, Tarja Salo, Laura Garant, Tony Salo, Teemu Heino, Hanna Korpio, Mikko Huoviala ja Antero Toivonen.
uutiskirje 
