Klaanit ja heimot ovat yhä olemassa Libyassa. Niiden merkitys on vähentynyt, mutta libyalainen kyllä tietää yhä taustansa.
Vielä Libyan itsenäistyttyä 1951, kuningas Idris I:n aikana heimoyhteiskunta oli voimissaan. Se oli rajoite sosiaaliselle liikkuvuudelle ja modernisaatiolle. Niinpä kaappauksella valtaan 1969 noussut Muammar Gaddafi halusi hävittää perinteisen rakenteen.
Yhtenä keinona oli hallinnollisten rajojen muuttaminen niin, että ne halkaisivat heimoja ja klaaneja ja toisaalta kokosivat osia eri heimoista yhteen.
Ratkaiseviin tehtäviin Gaddafi asetti lähinnä oman heimonsa jäseniä.
Toinen keino oli uuden eliitin muodostaminen perinteisen rakenteen tilalle. Samalla kaupungistuminen ja koulutuksen lisääntyminen ovat vähentäneet heimojaon vaikutusta.
Armeijassa, vallankumouskomiteoissa ja turvallisuuselimissä Gaddafi on harjoittanut hajoita ja hallitse -politiikkaa peluuttaen heimoja vastakkain.
Warfallat ja ghadafat
Gaddafi itse on syntyisin ghadafa. Tämä oli melko pieni ja merkityksetön, arabialaistuneiden berberibeduiinien heimo, jonka vahvemmat olivat ajaneet autiomaahan Sirten kaupungin seudulle.
Ratkaisevissa tehtävissä Gaddafi kuitenkin lopulta luotti omaan heimoonsa. Niinpä esimerkiksi ilmavoimat ja henkivartiojoukot koostuvat lähes pelkästään ghadafoista.
Samalla toiset heimot tunsivat jäävänsä liian vähälle. Erityisesti tämä koski suurinta heimoa warfalloja, jotka saivat hallinnossa ja upseeristossa vain kakkosluokan tehtäviä.
Warfallaupseerit yrittivät vallankaappausta vuonna 1993. Siihen liittyi myös al-zintan-heimon upseereita.
Heimojen kapina
Vanhat jaot näkyvät viime päivien tapahtumissa. Warfallojen johtaja Akram al-Warfalli ilmoitti tuota pikaa, että ”Gaddafi ei enää ole veljemme, kehotamme häntä lähtemään maasta”.
Eteläisen zuwaija-heimon johtaja, sheikki Faraj al-Zuwai uhkasi katkaista öljynviennin, jos Gaddafi ei lopeta väkivaltaa mielenosoittajia vastaan. Ensimmäisiä läntisessä Libyassa Gaddafia vastaan nousseita kaupunkeja oli Zintan, warfalloja lähellä olevan al-zintan-heimon kotipaikka. Myös tuaregien johtajat ilmoittivat olevansa Gaddafia vastaan.
Monet asiantuntijat sanovat kuitenkin, ettei heimojen merkitystä nykypäivänä pidä liioitella. Heimojohtajat eivät enää ole ehdottomia auktoriteetteja varsinkaan kaupungeissa. Heitä kuunnellaan, jos kuunnellaan.
Niinpä monetkaan eivät usko, että heimojen välisen sisällissodan vaara olisi kovin suuri. Esimerkiksi BBC:n nettisivuilla Mohamed Hussein arvioi, että loppupeleissä ratkaisee vain se, kuka on Gaddafia vastaan ja kuka hänen puolellaan. Jälkimmäinen joukko on päivä päivältä pienempi.
Aiheesta enemmän perjantaina 25.2.2011 ilmestyneessä Viikkolehdessä.
lehti 