Suomalainen sosiaalipolitiikka on tullut risteyskohtaansa, jossa sen on valittava tuleva suuntansa, todetaan tuoreessa Suomen sosiaalipolitiikkaa ruotivassa artikkelikokoelmassa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) yli 300-sivuisessa teoksessa Sosiaalipolitiikka – hukassa vai uuden jäljillä läpivalaistaan suomalaisen sosiaalipolitiikan menneisyys, nykytila ja tulevaisuus. Kirja julkaistiin maanantaina.
Kirjan 16 kirjoittajaa kertovat näkemyksistään, kuinka suomalainen hyvinvointivaltio on onnistunut sosiaalipolitiikan toteuttamisessa parin viime vuosikymmenen aikana, miksi eriarvoisuus on lisääntynyt, minne hävisi oikeudenmukaisuus ja onko se enää palautettavissa.
Suomessa on havahduttu hyvinvointierojen voimakkaaseen kasvuun. Kirjoittajien mielestä sosiaaliset oikeudet ja talous ovat vastakkain ehkä enemmän kuin koskaan. Tämä on osaltaan seurausta siitä, että taloudellista kilpailukykyä tavoiteltaessa sosiaalipolitiikka on profiloitunut huonosti ja jäänyt taka-alalle.
Ajelehtivaa politiikkaa
Kirjassa vuodet 1993–2010 nimetään hyvinvointivaltion alisuoriutumisen kaudeksi.
Sosiaalipoliittinen ote alkoi lipsua juuri silloin, kun olisi tarvittu ponnisteluja lisääntyvän eriarvoisuuden taittamiseen. Sosiaalipolitiikan rapautumisesta kertoo muun muassa, että vuosina 1993–2004 reaaliansiot kohosivat Suomessa 25,7 prosenttia, kun taas huono-osaisen väestön tukien reaaliarvot muuttuivat päinvastaiseen suuntaan.
Kirjoittajat vaativat uutta ja avointa keskustelua suomalaisen hyvinvoinnin tulevaisuudesta. Seuraava vaalikausi on sosiaalipolitiikan näkökulmasta keskeinen: silloin ratkaistaan hyvinvointivaltion suunta.
Kirjan kirjoittajat pelkäävät, että sosiaalipolitiikan alasajoa jatketaan.
– Aikaa 1993–2010 on Suomessa pidettävä hyvinvointivaltion alisuoriutumisen kautena. Kun nuo vuodet kokonaisuudessaan olivat nopean taloudellisen kasvun aikaa, eikä hyvinvointivaltion vajaatoimintoihin haluttu puuttua. Mitä tapahtuu, jos 2010-luvulla talouden kasvu hidastuu, emeritusprofessori Olavi Riihinen kysyy artikkelissaan.
Kaikki eivät ole yhtä pessimistisiä. Osa kirjoittajista uskoo, että suomalainen yhteiskunta voi vielä päästä pois luokkayhteiskuntaan johtavalta tieltä.
– Suomalainen hyvinvointivaltio on hukannut monet perimmäiset arvonsa ja toimintatapansa. Tämä tie johtaa luokkayhteiskuntaan, ja tältä tieltä Suomen pitää päästä pois, kirjassa todetaan.