Vanhuspalvelulain pränttäämistä hallitusohjelmaan on kiitelty usealta taholta. Luonnoksesta kuitenkin puuttuu yhä onnistuneen hoidon yksi tärkeimpiä edellytyksiä, koulutetun henkilöstön vähimmäismäärä.
Lausuntokierroksella ollut laki tulee eduskunnan käsittelyyn todennäköisesti syksyllä.
Niin kutsutun ikälain tarkoituksena on turvata vanhusten hyvä hoito.
Kokonaisuudessaan laissa on paljon hyvää.
– Jokaiselle yli 80-vuotiaalle tehdään toimintakyvyn tarkastelu ja hoivasuunnitelma, jossa palvelut määritellään. Henkilökohtainen vastuuhenkilö vahtii, että ne toteutuvat, vasemmiston kansanedustaja Erkki Virtanen luettelee lakiin kirjattuja uudistuksia.
Myös useissa kunnissa jo toimivien vanhusneuvostojen asemasta tehdään lakisääteinen. Erityisesti lailla pyritään parantamaan vanhusten itsenäisen asumisen edellytyksiä.
Paljon hyvää, mutta tärkein puuttuu
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin puheenjohtaja Juhani Palomäki pitää hyvänä sitä, että hallitusohjelmassa luvataan tukea vanhusten itsenäistä asumista ja kehittää hoidon ja sen tarpeen arviointia.
– Kokonaisuudessaan laissa on paljon hyvää. Hoitajamitoitus olisi kuitenkin ollut tärkeää saada mukaan.
Toistaiseksi henkilöstön määrästä on olemassa vain suosituksia, jotka eivät nekään usein toteudu. Hoitohenkilökunnan määriä myös vääristellään laskemalla päälukuun esimerkiksi hoitotyöhön liittymättömiä johtohenkilöitä.
Kotihoidon puolella ei ole käytössä edes suosituksia ja hoitajapula vaivaa myös siellä.
– Usein hoitaja ehtii viipyä asiakkaan luona vain kymmenen, ehkä viisitoista, minuuttia.
Ongelma ei koske vain kuntien omaa palvelutuotantoa, koska kunnat ostavat myös yksityisiä vanhuspalveluita riittämättömien suositusten perusteella.
Nykyiset suositukset riittämättömiä
Hoitajien tarve lasketaan asiakkaiden toimintakyvyn ja avuntarpeen mukaan. Palomäen mukaan keskimäärin 0,6 hoitajaa vanhusta kohden on tyydyttävää tasoa. Vaativammille, kuten muistihäiriöisille, potilaille vähimmäismäärä on 0,7.
Superin vuoden 2009 ohjeistusten mukaan 0,5 on ehdoton minimi, suositeltava vahvuus olisi ympärivuorokautisissa palveluissa 0,8.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi 25-paikkaisessa yksikössä aamu- tai iltavuorossa pitäisi olla vähintään neljä hoitajaa, mieluummin kuusi. Yövuoroon riittää yksi, mutta suositellaan kahta.
– Nämäkään suositukset eivät tahdo riittää.
Valvontaviranomaisilta huomautuksia saaneissa yksiköissä on ollut muun muassa jatkuvasti vahvuudella 0,4 toimineita vaativan hoidon yksiköitä. Niissäkin on päälukuun laskettu kouluttamatonta henkilöstöä.
– Henkilökunta alkaa olla peijakkaan väsynyttä, monella ei ole enää muuta elämää työn lisäksi. Hetken päästä emme saa enää työntekijöitäkään.
Ilmoitusoikeus olisi velvollisuutta parempi
Lakiluonnokseen sisältyvä hoitajien ilmoitusvelvollisuus havaitsemistaan puutteista on Palomäen mukaan kaksipiippuinen juttu.
– Ilman muuta on hyvä, että ilmoitetaan, mutta ilmoittajan asema on myös turvattava.
Palomäki toteaa, että periaatteessa palveluiden valvominen kuuluisi työnantajalle eikä -tekijälle.
– Mutta olemme lähteneet siitä, että jos ilmoittaminen kerran on velvollisuus, sen pitää olla myös oikeus. Eli työntekijällä pitää olla oikeus kertoa esimerkiksi tiedotusvälineille mahdollisista epäkohdista.
Pahimmillaan ongelmien tuomista julkisuuteen on käytetty erottamisen perusteena. Monissa paikoissa hoitajia on kielletty kertomasta puutteista myös luottamusmiehille.
Koko lain valmisteluprosessi saa ammattiliiton puheenjohtajalta huutia.
– Laki valmisteltiin pelkästään virkamiestyöryhmässä. Edellisen hallituksen aikana tuntui olevan sellainen käytäntö. Mitä vähemmän demokratiaa, sitä helpompi lakeja on tehdä. Ja hankalampi muuttaa siinä vaiheessa, kun ne tulevat kommentoitavaksi.
Starttirahaa luvassa toteutukseen
Hallitusohjelmassa vanhuspalvelut rakentuvat vahvojen peruskuntien sekä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen pohjalle. Rakenteita ja hallintoa rukkaamalla yritetään paikata kuntien valtionosuuksien leikkauksia.
Palomäki uskoo, että kuntarakenteen pakottaminen pikemminkin vie palveluilta rahat.
Vanhuspalvelulain alkuun saattamiselle on kuitenkin luvattu rahoitusta. Hallitusohjelmassa sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen on luvattu kokonaisuudessaan 145 miljoonaa lisäeuroa, josta 80 miljoonaa euroa on varattu vanhuspalvelulain toteuttamiseen.
Vasemmiston puoluesihteeri Sirpa Puhakan mukaan tärkeintä olisi saada projekti alkuun.
– Tarpeeseen nähden summaa voi kuvata käynnistysrahaksi. Tämä asettaa paljon toiveita kunnille vanhuspalvelujen kehittämisessä.
Toteuttamisaikataulu riippuu siitä, ehditäänkö laki säätää syksyllä.
uutiskirje 
