SPR:n ystävätoiminnan kautta monet yksinäiset ikäihmiset ja vapaaehtoiset ovat löytäneet toisensa. Parhaimmillaan ystävyys kestää vuosia, vaikka yhteydenpito ei olisikaan säännöllistä.
Susanna Sokka ja Toini Kiuru ovat olleet ystäviä jo lähes seitsemän vuoden ajan. Sokka lähti vapaaehtoiseksi SPR:n järjestämälle ystäväkurssille, koska halusi auttaa.
– Vanhempani ja sukuni asuu Lahdessa. Itsellä oli kaikki asiat aika hyvin ja ajattelin, että jos pystyisin auttamaan ja vaikuttamaan jonkun elämään positiivisella tavalla, Sokka kertoo.
SPR:n ystävävälityksessä selvisi, että naiset asuvat samalla suunnalla Helsingin Vallilassa. He sopivat tapaamisen ja yhteinen sävel löytyi heti.
– Meidän luonteet käyvät yksiin. Kaikkien eivät käy, eikä sellaisen kanssa kannata ruveta olemaan, Toini Kiuru painottaa.
Alkuun ystävykset näkivät useammin, nykyään tapaamiskertoja on harvemmin.
– Jos ei ole nähty, niin kortteja on lähetelty ja soiteltu. Eikä ystävältä voi vaatia liikaa. Kun silloin tällöin käy, se on hyvä. Luojan kiitos, että pystyn menemään itsenäisesti. Mulla on onni, että on toimivat jalat, Kiuru toteaa.
Tehokasta lenkkiseuraa
Heinäkuun lopulla 80-vuotissyntymäpäiviään viettävä Kiuru ei totisesti ole jäänyt paikalleen. Hän ui ja kävelee. Parivaljakon tapaamiskertoihin kuuluu kiertää reilun kahden kilometrin pituinen Töölönlahden kierros kerran tai kahdesti ympäri, Kiurun sanojen mukaan ripsakkaa vauhtia.
– Toinilla on hyvä kunto ikäisekseen. Hänestä joku nuorempi saisi tehokkaan personal trainerin, Sokka nauraa.
– Panisin sen luistelemaan, jos ei muuta, Kiuru innostuu.
Nuoruudessaan Kiuru on hiihtänyt, uinut ja keilannut. Vitriini on täynnä palkintoja. Välillä liikkumista vaikeuttaa kaihileikkauksesta tullut näkövamma. Tietöiden ja kanssakävelijöiden kanssa saa olla tarkkana.
– Näkevät eivät auta, vaikka ylittää katua, Kiuru moittii.
Sokka jatkaa, että nuoremmat kyllä väistävät, mutta vanhemmat työikäiset kävelevät päin. Rinta rinnan kävellessä Toini ei tarvitse keppiä ja matka taittuu nopeammin.
– Selvästi vierekkäin kulkemista paheksutaan. Minä sanon aina, että me ei väistetä, koska olen laskenut, että olen sen verran iäkkäämpi, Kiuru sanoo ja nauraa.
Ensi talvena suunnitelmissa on mennä luistelemaan.
– Vaikka näkö menee, niin lähden kyllä luistelemaan, jos joku ottaa vähän kiinni. On mulla myös rullaluistimet, mutta niiden käyttöä olen nyt jättänyt. Tavallisilla luistimilla tykkään luistella niin kauan kuin pysyn pystyssä.
Aloilleen jääville vanhuksille Kiurulla onkin paljon sanottavaa.
– Monet jäävät istumaan sen jälkeen, kun ovat jääneet eläkkeelle. He sanovat, etteivät lähde yksin kävelemään. Se minua harmittaa. Pitää pysyä liikkeessä, muuten jää sänkyyn.
Leidit drinkeillä
SPR tarkistaa vuosittain ystävyyssuhteen tilan. Sokan mielestä kerta vuodessa riittää. Hän arvelee, että naisia yhdistävä itsenäisyys on saanut heidät muokkaamaan suhteensa sellaiseksi kuin se on nyt.
– Meidän suhteemme on hyvin välitön ja suora.
Sokka kertoo ihailevansa ystävässään etenkin avarakatseisuutta.
– Toini on kiinnostunut kaikesta mitä tapahtuu. Sellainen terve uteliaisuus on ihailtavaa.
Seuraava kävelylenkki saattaa viedä ystävykset esimerkiksi Helsingin kaupungin talvipuutarhaan ihailemaan kukkia tai Linnanmäelle syömään hattaraa. Sokka kertoo, että tänä vuonna on ollut puhetta myös drinkeillä käymisestä.
– Joskus voisi mennä johonkin tanssipaikkaan. Mä tykkään jytämusiikista. Se on aika kivaa, kun voi heilua ja pyörittää pyllyä, Kiuru vinkkaa.
uutiskirje 
