Viimeinen sana
Onko vapaaehtoisia, vai pitääkö määrätä?
On niitä.
Lähes puolitoista miljoonaa suomalaista osallistuu vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan, josta ei makseta palkkaa eikä käypää korvaustakaan. Vielä useampikin osallistuisi, kunhan vaan sattuisi kohdalle sopiva tapa lähteä mukaan.
Suomalaiset tekevät vapaaehtoistyötä kotimaan lisäksi varsin paljon myös ulkomailla, tehdäänhän suuri osa kehitysmaiden auttamistyötä vapaaehtoisvoimin.
EU:n vapaaehtoistoiminnan vuosi 2011 on jo ehtinyt reilusti yli puolenvälin. Kaikissa EU-maissa vietettävän teemavuoden tavoitteena on tuoda esiin vapaaehtoistoiminnan merkitystä, lisätä vapaaehtoistyön arvostusta, antaa tekijöille vähän kiitostakin sekä saada myös uusia vapaaehtoisia mukaan toimimaan.
Teemavuoden aikana vapaaehtoistoiminnan merkitystä on yritetty selvittää myös tutkimuksen avulla. Jo talvella julkistettiin vapaaehtoistyön kansantaloudellisia vaikutuksia selvittänyt tutkimus, jonka Opintotoiminnan Keskusliitto teetti Ruralia-instituutilla.
Tutkimuksessa laskettiin neljän järjestön, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön, Suomen 4H-liito:n ja Suomen Punaisen Ristin piirissä tehdyn vapaaehtoistyön kansantaloudellinen vaikutus. Selvityksen mukaan neljän suuren suomalaisjärjestön vapaaehtoistyön rahallinen arvo kohoaa yli 130 miljoonaan euroon vuodessa. Vapaaehtoistyön laskettiin kuusinkertaistavan siihen sijoitetun summan. Siis melkoisen hyvä sijoitus.
Rahalla ei tietenkään voi määritellä kaikkia vapaaehtoistyön hyötyjä. Suomen Nuorisotyö – Allianssin teettämän otantatutkimuksen mukaan vapaaehtoistoiminnassa opitaan vuorovaikutus- ja organisointitaitoja enemmän kuin koulussa tai työelämässä. Näitä taitojahan tarvitaan nykyään yhä enemmän juuri työelämässä, eikä niistä nyt haittaa ole elämässä muutenkaan.
Organisointi- ja vuorovaikutustaitoja voi oppia ja niitä myös tarvitaan poliittisessakin järjestötoiminnassa, joka varsin pitkälle pyörii palkattoman vapaaehtoistyön varassa, jatkossa vieläkin enemmän. Vielä 1970-luvullahan Jyväskylän ”puutarhapiirillä”, siis Puutarhakatu 10:ssä sijainneissa kansandemokraattisten piirijärjestöjen toimistoissa työskenteli parhaimmillaan yli kymmenen kokopäiväistä työntekijää.
Kehitys on kehittynyt niin, että Vasemmistoliitolla on Jyväskylässä toiminnanjohtaja, jolla on hoidettavanaan myös kaksi muuta piirijärjestöä. Aivan kohtuuton alue ja urakka yhdelle ihmiselle. Ja vaalitappion myötä Vasemmistoliitto joutuu edelleen etsimään säästökohteita pitääkseen taloutensa tasapainossa ja pystyäkseen toimimaan velkaantumatta. Sekin tietää sitä, että yhä suurempi vastuu puoluetoiminnankin pyörittämisestä tulee järjestöväen vapaaehtoistyön vastuulle. Tai sitten toiminta hiipuu.
Sen lisäksi, että poliittisessa järjestötoiminnassa oppii organisoimista ja vuorovaikutustaitoja, joku voisi sanoa junttaamista ja juonimista, niin voihan sitä ainakin uskotella itselleen, että puoluetoiminnan kautta voi myös pikkuisen vaikuttaa asioihin. Sehän se on teemavuoden tunnuskin: ”Vapaaehtoisena vaikutat”.
Eurooppalaisen teemavuoden aikana on monin tavoin hehkutettu pyyteettömän vapaaehtoistyön merkitystä. Sen oletetaan edelleen kasvavan myös siitä syystä, että kunnilla on vaikeuksia huolehtia kaikista niiden vastuulle sälytetyistä palveluista.
Mutta ei vapaaehtoistyön varaan kylläkään voi ihan kaikkea laskea. On turha kuvitella, että esimerkiksi kuntien sosiaalipalveluja voitaisiin kovinkaan pitkälle pyörittää vapaaehtoistyön kautta. Kyllä vanhainkodeissa ja muissa hoitolaitoksissa tarvitaan riittävä määrä palkattuja, ammattitaitoisia ihmisiä huolehtimaan huolenpitoa tarvitsevista.
Vapaaehtoistyöntekijöille riittää kyllä muutenkin aivan tarpeeksi tekemistä.
lehti 