Viimeinen sana
Alenevien levikkien ja monien alaa myllertävien haasteiden lisäksi hallitusohjelmassa esitetään lehdille uutta riesaa, eli yhdeksän prosentin arvonlisäveroa tilausmaksuihin. Valtiovarainministeriön virkamiesten ajama uusi vero on mukana heti ministeriön valtion ensi vuoden talousarvioesityksessä. Lehdille ei anneta edes sopeutumisaikaa uuteen koettelemukseen. Verotus alkaisi heti vuoden alusta.
Kustannuspaineiden kanssa kamppailevilla lehdillä ei ole juuri muuta mahdollisuutta, kuin siirtää vero suoraan tilaushintoihin eli kuluttaja saa maksaa jälleen tämänkin ”uudistuksen”.
Niin sanoma- kuin aikakauslehdissä pelätään aiheellisesti, että arvonlisäveron takia lehdet joutuvat korottamaan tilausmaksujaan noin 10–12 prosenttia, sillä veromuutos aiheuttaa lisäkuluja.
Haluaako joku ihan tietoisesti rapauttaa sananvapautta ja kaventaa entisestään monipuolista tiedonvälitystä?
Vanha, moneen kertaan koettu totuus muuallakin kuin vain lehtialalla on, että hintojen korottaminen karkottaa osan kuluttajista. Lehden tekijä tietysti toivoo, että lehtiala olisi poikkeus. Tilausmaksujen rajulle korotukselle on ainakin selkeä ulkopuolinen, lehdistä itsestään johtumaton syy.
Jos levikit laskevat, niin seurannaisvaikutukset näkyvät muuallakin kuin lehtitaloissa, joissa paineet kohdistuvat ennen muuta henkilöstöön.
Jos painettavaa on vähemmän, myös kirjapainot joutuvat saneeraamaan. Seuraavana isku kohdistuu jakeluun, jossa Itella käy jo nyt satoihin työntekijöihin kohdistuvia yt-neuvotteluja. Paine potkia vielä ajateltuakin enemmän väkeä pellolle kasvaa. Levikkien lasku näkyy myös ilmoitustulojen vähentymisenä ja kärsimään joutuu lehtien lisäksi myös koko ilmoitussektorin työntekijäkunta.
Päätöksellä on muitakin kuin vain rahassa mitattavia vaikutuksia. Tuoreessa Journalisti -lehdessä päätoimittaja Markku Lappalainen toteaa, että ”lehtien kuristaminen palvelee vain niitä, joilla on pelättävää ja salattavaa”. Haluaako joku ihan tietoisesti rapauttaa sananvapautta ja kaventaa entisestään monipuolista tiedonvälitystä?
Valtion talouden kannalta päätöstä on vaikea perustella. Jos tätä verollepanoa katsoo kokonaistaloudellisesti, niin väkisinkin tulee mieleen, onko tässä mitään järkeä?
Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) totesi viimeksi keskiviikkona, että veronkorotuksista aina jotkut joutuvat kärsimään. Tässä tapauksessa laskun maksajia ovat ne sadat ammatti-ihmiset, jotka veropäätöksen myötä menettävät työnsä. Samalla valtio menettää miljoonia verotuloina ja myös valtion menot kasvavat lisääntyvän työttömyyden seurauksena – eikä kaikkia heijastusvaikutuksia edes voi rahalla mitata.
Suomi taisteli aikoinaan tilausten nollaverokannan EU:n liittymissopimukseen. Suomi ei ole ainoa maa, joka on nollaverokannalla osaltaan tukenut sananvapauden toteutumista. Turhako oli sekin taistelu? Neuvotteluissa saavutettu voitto luovutetaan pois ilman, että EU sitä edes vaatii.
Valtiovarainministeriössä veromuutosta on valmisteltu kiireellä ilman tarkkoja vaikutuslaskelmia. Lehtiä ja alan järjestöjä on kuultu, mutta ei kuunneltu. Lopullisen päätöksen asiasta tekee eduskunta joskus joulukuussa budjetista päättäessään, eli kovin vähän jää lehdille aikaa valmistautua muutokseen.
Joka paikassa tilausjärjestelmät on päivitettävä sen vajaan jouluruuhkaisen kuukauden aikana, sillä eihän ohjelmistotaloille kannata ryhtyä maksamaan suolaisia päivitysrahoja, ennen kuin on mustaa valkoisella siitä, että muutos todellakin astuu vuoden vaihteessa voimaan.
Valtiovarainministeriö on ennakoinut, että lehtien tilausmaksujen arvolisäverotus tuottaisi valtiolle ensi vuonna 83 miljoonaa euroa. Jo nyt on varmaa, että summa on toiveajattelua, vaikka ei laskettaisi vaikutuksia kokonaistaloudellisesti.
Hyvin todennäköistä nimittäin on, että lehdet käynnistävät ensi vuoden tilauskampanjansa jo syksyllä, jolloin iso osa ensi vuoden tilaustuotoista tulee sisään jo tänä vuonna. Ei kai muutosta kuitenkaan voida tehdä takautuvasti?
uutiskirje 
