Amerikkalainen ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch (HRW) julkisti viime perjantaina mielenkiintoisen arkistolöydön Tripolista. Libyan tiedustelupalvelun tiloista oli löytynyt kansioita, joista tuli ilmi Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n sekä Britannian MI6:n yhteistyö Muammar Gaddafin hirmuhallinnon kanssa vuosina 2002–2007.
Kansiot vahvistavat, että Libya oli yksi etappi CIA:n vankilennätyksissä. Ehkä vielä kiusallisempia paljastukset ovat briteille, koska ne osoittavat vääräksi vuosia toistetun väitteen, jonka mukaan brittitiedustelu ei ollut mukana lennätyksissä.
Asiakirjalöytöjä tiedotusvälineille esitellyt HRW:n avustusjohtaja Peter Bouckaert sanoi, että al-Qaida -yhteyksistä epäiltyjä vankeja lennätettiin kidutettavaksi, jotta heiltä saataisiin tietoja. Hänen mukaansa CIA lähetti Libyaan kysymyksiä, joita se halusi vangeille esitettävän ja lisäksi asiakirjoista käy selväksi, että joissakin kuulusteluissa CIA:n edustajat olivat läsnä.
Abdel Hakim Belhaj oli lännelle aluksi ystävä, sitten vihollinen ja sitten taas ystävä.
Yhteydenpito tapahtui korkealla tasolla. Aineistossa on esimerkiksi vuoden 2004 alusta kirje, jossa CIA:n apulaisoperaatiojohtaja Stephen Kappes ehdottaa libyalaisille kollegoilleen CIA:n pysyvän toimiston perustamista Libyaan.
Sieppaus Bangkokista
ja lennätys Tripoliin
Yksi lennätetyistä vangeista oli Abdel Hakim Belhaj, joka nykyään toimii Libyan kapinallisten Tripolin alueen sotilaskomentajana.
Belhaj, joka tunnetaan myös taistelijanimellään Abu Abdullah al-Sadiq, kuului aiemmin Gaddafin vastaisen islamistisen oppositiojärjestön, Libyan islamilaisen taisteluryhmän (LIFG) johtajiin. LIFG:n uskotaan olleen yhteistyössä terroristiverkosto al-Qaidan kanssa.
LIFG perustettiin Libyan itäosassa vuonna 1990 ja sen sanotaan tehneen ainakin kolme murhayritystä Gaddafia vastaan. Vuoteen 1998 mennessä Gaddafi oli nujertanut järjestön ja sen jäsenet pakenivat Sudaniin ja Afganistaniin; monet siirtyivät al-Qaidan riveihin.
Nyt löydetyssä aineistossa on kirje maaliskuulta 2004, jossa Libyan tiedustelupalvelu pyytää CIA:lta apua Belhajin jäljittämisessä. Kaksi päivää myöhemmin CIA lähetti Libyaan faksin, jossa kerrottiin Belhajin löytyneen Thaimaasta.
CIA sieppasi Belhajin ja tämän raskaana olleen vaimon Bangkokista. Washington Postille nyt antamassaan haastattelussa Belhaj sanoo, että CIA:n asiamiehet kiduttivat häntä Bangkokissa käsistä roikottamalla, jäillä palelluttamalla sekä lääkeruiskeilla.
Alustavan kidutuksen jälkeen CIA lennätti Belhajin Libyaan.
MI6 halusi osansa kunniasta. HRW:n aineistossa on kirje, jossa britit muistuttavat libyalaisia, että juuri MI6:n tiedustelutiedot johtivat Belhajin löytymiseen. Siksi he haluavat osansa Belhajilta ”tehostetuilla kuulustelumenetelmillä” (ilmaisu kirjeestä) saatavista tiedoista.
Tiedustelupalvelut ovat nyt väittäneet, että ne aina vaativat libyalaisilta lupauksen vankien ”inhimillisestä kohtelusta”.
Ystävästä viholliseksi,
vihollisesta ystäväksi
LIFG:n vaiheet ja Belhajin uran käänteet kuvastavat vaihtuvia liittolaisuuksia. 1980-luvulla Belhaj kuului Afganistanissa neuvostomiehittäjiä vastaan taistelleisiin mujahideeneihin, joten hän oli CIA:n kirjoissa oikealla asialla.
Gaddafin ja lännen välit olivat huonot. Erityisen huonot ne olivat Lockerbien terrori-iskun (1988) vuoksi Britannian kanssa. Vahvistamattomien väitteiden mukaan MI6 auttoi LIFG:iä yrityksissä murhata Gaddafi.
2000-luvun alussa Libyan suhteet länteen alkoivat parantua, mikä huipentui 2003, kun maa ilmoitti luopuvansa joukkotuhoaseista. Lisäksi 11.9.2001 terrori-iskut vaikuttivat siihen, että LIFG:n johtajista tuli lännen vihollisia
Belhaj vietti Tripolissa kuusi vuotta eristyssellissä, jossa häntä kertomansa mukaan kidutettiin säännöllisesti. Belhaj vapautettiin keväällä 2010 yhdessä kahdensadan muun islamistin kanssa. He olivat allekirjoittaneet julistuksen, jossa he irtisanoutuivat terrorismista ja al-Qaidasta.
Britit olivat mukana junailemassa operaatiota yhdessä Gaddafin pojan Saif al-Islamin johtaman Gaddafin hyväntekeväisyyssäätiön kanssa.
Viime helmikuussa Belhaj oli Bengasissa perustamassa muiden entisten LIFG:n jäsenten kanssa uutta Islamilaista muutosliikettä, josta tuli osa Libyan kapinaliikettä. Nyt Belhaj oli taas lännen liittolainen, ja hän pääsi johtamaan Gaddafin vallan murentanutta hyökkäystä Tripoliin.
Gaddafille apua
opposition jahtaamiseen
Paperit osoittavat myös Britannian tehneen ainakin yhden oman vankilennätyksen Libyaan. Tämäkin tapaus on maaliskuulta 2004, ja kohteena oli Abu Munthir, joka perheineen siepattiin Hongkongista. Libyalaissyntyisen Abu Munthirin epäiltiin oleskelleen salanimen turvin Britanniassa suunnittelemassa pommi-iskuja. Hänen myöhemmistä vaiheistaan ei ole tietoja.
Asiakirjat kertovat brittitiedustelun avustaneen Libyan tiedustelupalvelua maanpaossa olleiden opposition jäsenten etsimisessä. Libyan tiedustelupalvelu myös pyysi MI6:lta apua Gaddafin vastustajien turvapaikkahakemusten torjumiseksi, mutta ainakin yhdessä esiin tulleessa kirjeessä MI6 pahoittelee, ettei se voi auttaa asiassa.
MI6:n suhteita Gaddafin hallintoon pidettiin niin hyvinä, että useat muut tiedustelupalvelut käyttivät sitä välittäjänä tietojen saamiseksi libyalaisilta. Papereissa mainitaan ainakin Ruotsi, Italia, Hollanti, Malesia, Etelä-Afrikka, Thaimaa ja Pakistan.
HRW:n aineiston ytimenä on kaksi englanninkielistä kansiota MI6:sta ja yksi CIA:sta. Lisäksi on runsaasti arabiankielistä aineistoa, jonka sisältämiä tietoja ei ilmeisesti ole vielä julkaistu.
Tietovirta saattaa pysähtyä nyt nähtyyn. Libyan väliaikaishallitus sulki lauantaina entisen tiedustelupalvelun ovet, joten sieltä ei enää mennä hakemaan monelle osapuolelle kiusallisia papereita.
Yhdysvalloissa koko juttu ei näytä olevan mikään suuren luokan uutinen. Britanniassa kohu on suurempi, ja pääministeri David Cameron vaatii täyttä selvitystä tapahtumista. Ajoittuvathan ne vielä sopivasti edelliselle, työväenpuolueen valtakaudelle.
Tiedustelupalvelut
pohjustivat ystävyyttä
Asiakirjoihin liittyvänä aikana Libyan tiedustelupalvelua johti Mussa Kussa. Hänestä tuli 2009 Libyan ulkoministeri. Viime maaliskuussa Kussa loikkasi Lontooseen.
Nykyään Kussa on tiettävästi jossain Persianlahden maassa, luultavimmin Qatarissa. Kussan läsnäolo Britanniassa alkoi käydä kiusalliseksi, koska hänet on yhdistetty vanhoihin, ulkomailla tapahtuneisiin Gaddafin vastustajien murhiin. Vuonna 1984 nuori brittipoliisi Yvonne Fletcher sai surmansa, kun Libyan lähetystöstä ammuttiin kohti mielenosoittajia.
Jäätä Britannian ja Libyan väliltä alettiin sulattaa 1990-luvun lopulla. Puhemiehenä toimi Etelä-Afrikan silloinen presidentti Nelson Mandela, joka korosti Gaddafin roolia apartheidin vastaisessa taistelussa.
Tammikuussa 1999 YK poisti Libyan vastaiset pakotteet, koska Gaddafi suostui luovuttamaan Lockerbien iskusta syytetyt Britanniaan.
MI6:n ja CIA:n suhteet Libyan tiedustelupalveluun alkoivat tiivistyä samoilla tienoilla. Joulukuussa 2003 Kussa – jolla tuolloin oli vielä virallisesti viisumikielto Britanniaan – osallistui Lontoossa salaiseen kokoukseen, jossa sovittiin Libyan länsisuhteiden palauttamisesta.
Julkisesti ystävänkättä lyötiin maaliskuussa 2004, kun pääministeri Tony Blair ja Gaddafi tapasivat Tripolin lähistöllä.
Pikantti yksityiskohta on, että tapaaminen järjestettiin HRW:n papereiden mukaan beduiiniteltassa brittiosapuolen vaatimuksesta, ei Gaddafin. Eräässä kirjeessä MI6:n edustaja arvelee, että syynä oli halu saada eksoottinen tausta uutiskuville.
Toisessa, maaliskuussa 2007 lähetetyssä kirjeessä Blair lupasi auttaa Saif al-Islamia tämän väitöskirjahankkeessa. Gaddafin poika sai lopulta tohtorintittelin maailman arvovaltaisimpiin kuuluvasta korkeakoulusta, London School of Economicsista seuraavana vuonna. Sitä ennen Saif ehti lahjoittaa korkeakoululle 1,5 miljoonaa puntaa. Hänen väitöskirjaansa epäillään plagiaatiksi.
lehti 