Keskiviikkona julkaistun Helsingin Hietalahden telakan ja Hietalahden Telakkaväen ammattiosaston historian kirjoittanut Timo Sandberg kertoo tyrmistyneensä nähtyään, miten paljon ammattiosasto oli toimittanut aineistoa Kansan Arkistoon.
– Sitä oli huoneellinen. Tuntui siltä kuin joka lippunen ja lappunen olisi kerätty talteen. Lehteä ovat julkaisseet säännöllisesti niin työnantaja kuin työntekijätkin. C-kasetteja oli isot kasat, sillä kaikki Vallankumoushallin kokoukset oli tapana äänittää.
Kirjoittaja kertoo ilahtuneensa siitä, miten suuressa arvossa ammattiosastossa on pidetty historiaa. Hänelle oli edellä mainitun aineiston lisäksi apua Torsti Kosken vuoteen 1965 saakka ulottuneesta historiikista ja sen jälkeen kymmenen vuoden välein kirjoitetuista suppeammista katsauksista.
Kirja jakautuu kolmeen osaan. 150 vuotta toimineen telakan sataa ensimmäistä vuotta käsittelevässä osassa täydennetään Kosken kirjoittamaa historiikkia. Sen jälkeen käsitellään 1960-luvun lopulta alkanutta ay- ja työmarkkinapoliittisesti hyvin aktiivista kautta. Kolmannen jakson Sandberg on nimennyt kaudeksi, jota leimaa taistelu telakan tulevaisuudesta. Merkittävä sija kirjassa on myös haastatteluosuudella. Kirjoittaja on haastatellut 26:ta telakan ay-aktiivia, muun muassa pääluottamusmiehiä.
Kärkityöpaikka
Sandberg nimeää Hietalahden telakan monessa mielessä kärkityöpaikaksi.
– Hietalahden telakka on ollut ennätysriitaisa ja lakkoherkkä työpaikka, mutta myös yhteistyön malli, hän kuvaa.
Historiikista käy ilmi. että syyt hurjimpien aikojen lakkoiluihin ovat olleet todellisia, vaikkakin aika ajoin niissä oli asiana kovan paneminen kovaa vastaan. Kun työnantaja päätti olla kovana, niin työntekijät päättivät näyttää, että ollaan mekin.
Varsinkin Wärtsilän aikaan Hietalahden telakka oli työnantajapuolella eräänlaisessa puskuriasemassa ja otteet varsin kovia. Ristiriitoihinhan siinä ajauduttiin, kun työntekijät ajoivat etujaan yhtä jämerästi.
Yhteishenki löytyi
Vuosikaudet Suomen lakkoherkimpänä pidetyssä työpaikassa tapahtui muutos vasta sitten, kun telakka oli kaatumassa. Kirja on mielenkiintoisimmillaan käsitellessään telakan olemassaolon kannalta kriittisiä vaiheita, jolloin tuo yhteishenki löytyi ja työntekijät ja työnantaja lähtivät yhdessä pelastamaan telakkaa.
Timo Sandberg kertoo kirjoittajana tuntevansa syvää kunnioitusta Hietalahden telakan väkeä kohtaan.
– Kaikessa myllerryksessä telakalla tehtiin huippuluokan laivoja ja pysyttiin aikataulussa. Väki on ollut vastuuntuntoista samaan aikaan kun se on nähnyt, että jos ei panna kovaa kovaa vastaan, niin jäädään helposti jyrän alle.
Historiikkiin palataan myöhemmin Viikkolehdessä.
uutiskirje 