30-vuotisjuhliaan päätellyt Tampere Jazz Happening huipentui myöhään sunnuntai-iltana festivaalin parhaan kotimaisen jazzyhtyeen Gourmet’n ilmaiskonserttiin. Kaupungin kustantaman musiikkitapahtuman jo perinteeksi tulleessa maksuttomassa klubikonsertissa esiintyi myös laadukas tanskalaisen Stefan Pasborgin luotsaama Ibrahim Electric.
Jazz Happening oli yleisömenestys. Yli puolet konserteista oli loppuunmyytyjä. Tapahtuma ylitti ensi kertaa 10 000 kävijän rajapyykin. Järjestäjä ilmoitti virallisen oloisesti, että 10 240 kävijällä ”konserttien keskimääräinen täyttöaste oli 93%”.
Parasta kotimaista jazzia lopuksi ihan ilmaiseksi
Vanhan jazzin tyylikkyyttä Gourmet’n sovituksiin tuo bassorytmiikkaa puhaltava tuuba
Kuusihenkinen saksofonisti Mikko Innasen ja kitaristi Esa Onttosen johtama Gourmet on tällä hetkellä taidokkain ja samalla viihdyttävin suomalainen jazzyhtye. Sen syvä perinnetietoisuus ja osaavuus tekee yhtyeestä jotenkin ajattoman, kun se palaa nykytietämyksellään ja taidoillaan aina 50 vuoden takaisiin letkeiden jazzpumppujen tapaan soittaa melodikkaita ja rytmikkäitä, paikoin balladimaisia jazzkappaleita. Ei ihme, että jazz oli alunperin tanssimusiikkia!
Innasen ja Onttosen lisäksi yhtyeessä soittavat tuottajagurunakin tunnettu rumpali Mika Kallio, vetopasunisti Ilmari Pohjola, tuubisti Petri Keskitalo ja haitaristi Veli Kujala. Vanhan jazzbändin tyylikkyyttä sovituksiin tuo näppärien pikkusoolojen lisäksi nimenomaan ilmeikästä bassorytmiikkaa puhaltava tuuba, kielibassojen sijaan.
Gourmet’n rentoa musiikkihuumoria – joka ei tarkoita slapstick-kompastelua tai muuta hauskahauskaa – kuvastaa pääasiassa omaa sävellystuotantoaan olevien kappaleiden nimet. Muutama poimintaa illan ohjelmistosta: Jormanuelle, Voodoo Time in West Orange, Parempi valssi ja Vodka. Encorena kuultiin Kiinalainen euroviisu.
Jylhä Uniko otti paikkansa rytmimusiikin juhlassa
Kokonaisuudessaan nelipäiväinen Jazz Happening oli sananmukaisesti monenlaisen laadukkaan rytmimusiikin juhlaa. Mieliin painuvin kotimainen esitys oli haitaristi Kimmo Pohjosen ja elektroniikkaa käsitelleen Samuli Kosmisen Proton String Quartetilla vahvistettu esitys Uniko.
Jylhä Uniko ei ole jazzia sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta improvisoidun oloisesti esitettävä rytmiikkaa korostava orkesteriteos pienelle kokoonpanolle sopii mitä mainioimmin jazzjuhlan ohjelmistoon. Pohjonen ja Kosminen ovat tehneet Unikon alunperin maailmankuululle Kronos Quartetille ja he ovat esittäneetkin sitä sen kanssa.
Kronos Quartetin kanssa tehty Uniko-levy (Ondine 2011) julkaistiin alkuvuodesta. Eihän Proton String Quartet ole aivan Kronosin veroinen dynamiikassaan, mutta ihan hyvin se tehtävästään pahassa vertailussa selvisi. Itse maestro Pohjonen näyttää omassa suorituksessaan lankeavan hurmokselliseen loveen, josta hän pääsee pois vain repimällä soittimestaan kaikki sitä riivaavat pirut irti.
Flamenco Quartetissa ilmensi hienostuneesti Tampereen etno-blendiä
30-vuotisjuhlakaluiksi festivaalille hankitut Tampereella ennenkin vierailleet legendat selvisivät urakastaan mallikkaasti. Heistä koko festivaalin seesteisintä lyyristä pianomattoa kutoi eteläafrikkalainen Abdullah Ibrahim, vaikka hänen trionsa rytmiosasto ei tavanomaisuudessaan mitenkään loistanut.
Paljon puhuttu Jazz Happeningin etno-blend onnistui ehkä parhaiten ja hienostuneimmin basisti Dave Hollandin ja flamencokitaristi Pepe Habichuelan luotsaamassa Flamenco Quintetissa. Usein levollisiin bassokuljetuksiin luontaisesti tyytyvä Holland intoutui uskomattomaan sorminäppäryyteen juoksutuksissaan, kun hän vastasi oivallisten kitaristien Habichuelan ja Josemi Carmonan sekä rytmiryhmän muodostaneiden Juan Carmonan ja Bandeloren räjähtäviin impulsseihin.
Hurjinta etnorymistelyä tarjosi lauantaiöinen Yemen Blues klubikonsertissaan. Se yhdisti mestarillisesti muinaista ja nykyistä. Aavikkoblues yhdistyi oivaltavasti jazziin ja sähäkkään funkyyn.
Pasborg parasta eurojazzia – Baba Zula etnopettynys
Parasta eurooppalaista jazzia esitti tanskalainen rumpali Stefan Pasborg ensin lauantaina Odessa 5 ”X-Large” -yhtyeensä ja sitten päätöskonsertissa Ibrahim Trionsa kanssa. Vähistä Amerikan-vieraista parasta jazzia esitti David Murray, joka yritti jälleen puhaltaa saksofoninsa mutkan suoraksi, tällä kertaa viihdemäisesti soittavan kuubalaisen ensemblensa kanssa.
Jazzahtavista juhlakaluista ehkä tylsin oli puolalainen trumpetisti Tomasz Stanko, joka tyytyi yhtyeessään tällä kertaa paljoon seisoskeluun – antoi muiden soittaa mitä soittivat.
Etnopuolen pettymyksiin on luettava turkkilaisyhtye Baba Zula. Sen musiikillisesti hengetöntä etnorytkettä eivät parantaneet englantilaisen dub-legendan Mad Professorin lisäämät talorakenteita tärisyttäneet bassosahaukset eikä notkealanteinen napatanssijakaan. Korvatulppien kanssa tanssijaa kyllä katsoi.
uutiskirje 