Graffiti on nuorelle identiteetin rakennusväline. Osa tekijöistä suhtautuu graffitiin taiteellisena ja esteettisenä kokemuksena, toiset taas korostavat ilmiön laittomuutta ja luvattomuuden tuomaa jännitystä, ilmenee Piritta Malisen väitöstutkimuksessa.
Taiteen maisteri Piritta Malisen väitöskirja Kannu vie – kohti taidetta? tarkastetaan Lapin yliopistossa ensi lauantaina. Malinen tarkastelee taidekasvatusta ja nuorisotutkimusta yhdistävässä väitöstutkimuksessaan kuvataideopetuksen ja graffitikulttuurin yhtymäkohtia. Erityistä huomiota hän kiinnittää graffitintekijöiden omiin kokemuksiin graffitista sekä siihen, miten kuvataideopetuksessa voidaan huomioida graffitintekijöiden ja muiden nuorisokulttuurien edustajien erityispiirteitä kuvantekijöinä.
Kriminalisoitu ilmiö
Yksilön ja yhteiskunnan kannalta graffiti on Malisen mukaan ristiriitainen ilmiö.
– Graffiti on ilmiönä kriminalisoitu, mutta yksilölle se voi merkitä elämäntapaa sekä antaa onnistumisen ja ryhmään kuulumisen kokemuksia. Graffiteja tekevä nuori rakentaakin omaa identiteettiään osaltaan graffitien kautta, hän sanoo.
Tutkimuksen mukaan graffitien tekemisen motiivit voidaan jakaa karkeasti kahteen suuntaukseen, jotka eivät sulje toisiaan pois. Erityisesti alkuvaiheessa laittomuus ja sen antama jännitys korostuu, mutta ajan myötä monille tekijöille merkittävämmäksi tulee oman tyylin kehittäminen ja graffitien visuaalisuus.
Molemmissa suuntauksissa yksi tärkeä tavoite on saavuttaa niin kutsuttua feimiä eli mainetta ja respektiä eli kunnioitusta.
– Toisille on tärkeää nimenomaan graffitien maalaaminen, kun taas toiset korostavat teoillaan graffitikulttuuriin kuulumista, Malinen toteaa.
Määrä ja tyyli tuovat respektiä
Feimiä ja respektiä tavoitellaan Malisen mukaan varsinkin graffitikulttuurin sisällä erityisten maalauspaikkojen ja tehtyjen graffitien määrän kautta sekä toisaalta oman maalaustyylin avulla.
– Graffitit tuovat tekijälleen hyvänolontunnetta eli niin kutsuttuja kicksejä, ja niiden saamiseen vaikuttavat maalauspaikan valinta, maalaamisen onnistuminen, maalauksen näkeminen, maalaustilanteeseen liittyvät sosiaaliset kontaktit sekä graffiteista saatu palaute.
– Tekijöiden motiivit voivat kuitenkin muuttua, ja muutosten taustalla ovat useimmiten mahdollisuudet kehittää tekniikkaa, saatu palaute ja sitoutuminen graffitikulttuuriin.
Kuvataideopetus voi tukea graffitintekijää
Piritta Malisen mielestä kuvataideopetuksessa voitaisiin tukea graffitintekijöitä. He voisivat konkreettisesti harjoitella kuvan tekemistä niin, että motiivi siirtyy laittomuudesta saaduista hyvänolontunteista visuaalisen kehittymisen suuntaan.
Toisaalta kuvataidetunnit avaavat luontevasti erilaisia kulttuurisia ilmiöitä, mikä auttaa nuorta hahmottamaan omaa paikkaansa yhteiskunnassa, arvostamaan erilaisia kulttuureja ja rakentamaan omaa identiteettiään.
Syrjäytymiseen graffitilla on tutkimuksen mukaan kahtalainen vaikutus. Graffiti voi rikollisena tekona aiheuttaa jonkinasteista syrjäytymistä yhteiskunnasta. Tekijän omat myönteiset graffitikokemukset sekä graffitikulttuurin sisällä saavutettu feimi, respekti ja kicksit voivat samaan aikaan ehkäistä nuoren syrjäytymistä omasta itsestään: graffitin myötä voi kokea onnistumista, käsitellä tunteita ja kokea omanarvontunnetta, mikä edistää identiteetin rakentumista ja kasvua.
uutiskirje 
