Jäähyväiset sivistykselle 6.
”Kun tämä mies ryhtyi kirjoittamaan virkkeensä ensimmäistä sanaa ja sitten sen keskiosaa, pani ii-pisteitä ja tee-viivoja paikoilleen ja tökkäsi perään vielä pisteenkin, hän tiesi väsäävänsä halpamaisuutta tihkuvaa ja valheelta löyhkäävää sepitettä.”
Näin kuvaili Mark Twain aikansa sanomalehtitoimittajaa.
Leninille porvarillinen sanomalehti oli pelkkä petkutus, hauskuutus ja rikastumisväline. Sen avulla tapetoitiin arkielämän jokapäiväiset ongelmat ja tarpeet pois näkyvistä. Työväestö puolestaan tarvitsi sanomalehteä sivistäjänä ja organisaattorina.
Median shokkiuutiset ovat ottaneet sirkuksen trapetsin paikan. Lyhyen uutisräpäyksen on aiheutettava katsojan ja kuulijan mielessä voimakas säpsäys. Uutisoinnin on tuotettava kauhunhetkiä ja helpotuksenhuokauksia sopivasti annosteltuina tyyliin: Onneksi ei sentään minulle käynyt noin huonosti.
Angloamerikkalainen tiedotusteoria on korostanut keskiluokkaisen valkoisen perheellisen keski-ikäisen miehen suhtautumistapaa maailmaan journalismin kautta. Lehteä silmäillessään lukija etsii vastauksia kysymyksiin:
- onko maailmani turvassa?
- onko kaupunkini ja kotini turvassa?
- jos vaimoni, lapseni ja rakkaimpani ovat turvassa, niin mitä sellaista 24 viimeksi kuluneen tunnin aikana on tapahtunut, joka heitä saattaisi järkyttää tai miellyttää?
Sirkuksessa leijonankesyttäjä näyttää, kuinka hurja ja villi luonto voidaan kesyttää. Itsensä vaaratilanteeseen vapaaehtoisesti asettanut leijonankesyttäjä saa katsomon kihelmöimään ja katsomossa leijonilta turvassa istuva rahvas suorittaa pääsymaksunsa tai tv-lupamaksunsa.
Romaanissaan Huijari Felix Krullin tunnustuksia Thomas Mann kuvaa sirkusyleisön reaktioita, joissa on jotain kapinallista, kun yleisö kohdistaa ihailunsa temppuihin, taitoihin ja tehostuksiin. Reaktioihin liittyy myös hitunen häijyyttä, joita salto mortalen, uhkarohkeiden surmanhyppyjen maailmaan kohdistetaan.
Huijari Felix ei halua samaistua sirkuksen väkeen, vaan mieltää itsensä ihmisten huumaamiseen ja onnellistamiseen osallistuvana, sarasvuomaisena vaikutelmien luojana. Nykyään tätä kutsutaan aikuisviihteeksi.
Suuri yleisö tyytyy pelkästään itsensä unohtaen uppoutumaan näkemäänsä, yrittämättäkään vertailla itseään siihen. He vain nauttivat, ja nauttiminen on kärsimystila, joka ei pohjimmiltaan tyydytä eikä kannusta toimintaan tai itsensä toteuttamiseen.
Felix Krull haluaa toteuttaa itseään, jos ei muuten, niin ainakin huijaamalla, olemalla veijari, tosin suurisuuntaisella tavalla. Ei olemalla klovni, trapetsitaiteilija, sirkushevonen tai leijona keikailevan kesyttäjänsä edessä.
Onko narsistisen maailmaan tyytymättömän nuorukaishahmon pohjattomien mielihalujen vuoksi karnevaalistakaan enää jäljellä muuta kuin sirkusta hajottavat klovnit? Illuusionsa menettäneen taikurin smokin riippuessa velttona trapetsissa.
Onko vahingoniloinen, tositeeveen häijy, halpamaisuuksista sepitetty nauru muuttunut ainaisesti tyytymättömän nuorukaisen ainoaksi purkautumisväyläksi?
uutiskirje 
