Pohjois-Korean ”Suuri seuraaja”, ”Toivon majakka” Kim Jong Un syntyi taivaassa tai pyhällä Paektu-vuorella. Molempia vaihtoehtoja on tarjottu maan virallisessa mediassa.
Pohjois-Korean propagandan älyttömyyksille on helppo nauraa. Nauru takertuu kuitenkin kurkkuun, kun ajattelee niitä ihmisiä, jotka joutuvat päivästä toiseen elämään sen keskellä.
Pohjois-Korea on julma diktatuuri. Pidätykset, kidutukset, mielivaltaiset teloitukset ja koko sukuun kohdistuvat kollektiiviset rangaistukset ovat pelolla hallitsemisen välineitä.
Pohjois-Korean johto on tajunnut brändäyksen idean.
Pohjois-Korean vankileireillä arvioidaan olevan 200 000 ihmistä. Mutta itse asiassa koko maa on suuri, 24 miljoonan ihmisen vankileiri.
Pohjois-Koreassa on vallinnut 1990-luvulta lähtien pysyvä aliravitsemus, joka ajoittain äityy nälänhädäksi. Siihen on kuollut vähintään satojatuhansia ihmisiä.
Televisiossa on Kim Jong Ilin kuoleman jälkeen näytetty lohduttomasti itkeviä pohjoiskorealaisia. Osa suree varmasti aivan tosissaan, siihen on kaikkialta päälle tunkeva propaganda heidät kasvattanut.
Osa itkee, koska muutokset pelottavat. Osa – kuinka monet, sitä ei kukaan tiedä – taas katsoo parhaaksi itkeä, jotta henkikulta ja riisikuppi olisi taas päiväksi eteenpäin turvattu.
Jumalten sukua
Ulkopuolinen voi helposti erehtyä kuvittelemaan, että Pohjois-Korean eliitin kova ydin uskoisi itsekin propagandaansa. Sen toimia voisi siis selittää irrationaalisuudella, ”hulluudella”.
Näin tuskin on. Pohjois-Korean johto vain on jo aikoja sitten tajunnut sen, mistä yritysmaailmassa on puhuttu viime vuosien oivalluksena: tärkeintä firman brändäyksessä on hyvä tarina.
Pohjois-Koreassa tämä tarina on legenda valtion perustajan Kim Il Sungin ja hänen sukunsa uroteoista ja ylivertaisuudesta. Kiinassa Mao Zedong ylsi kulttuurivallankumouksen aikana normaalimaailman rajat ylittäviin suorituksiin, mutta Pohjois-Koreassa tämä on viety aivan uusiin mittoihin.
Pohjois-Koreaa sanotaan usein stalinistiseksi valtioksi. Tietysti yhteisiä piirteitä on, kuten vallankeskitys ja henkilöpalvonta. Mutta Pohjois-Koreassa on niin paljon Kaukoitään, konfutselaiseen ja korealaiseen perinteeseen liittyviä erityispiirteitä, että synteesi on aivan omanlaisensa.
Tämä tausta selittää sen, miksi maan johtoon nyt nostetaan kokematon, 27-, 28- tai 29-vuotias Kim Jong Un. Hän on Kim Il Sungin pojanpoika, se on tärkeintä. Miten järjestelmän uskottavuuden kävisikään, jos puolijumalien jälkeen maan johtoon tulisi vain joku tavallinen, harmaa kenraali tai puoluebyrokraatti?
Osaksi suurta kertomusta
Kim Il Sungin pelipaita on nostettu hallin kattoon ja hänen pelinumeronsa jäädytetty: hän on yhä, yli 17 vuotta kuolemansa jälkeen, Pohjois-Korean presidentti.
Kim Jong Il pötköttää lasiarkussaan kuin Disneyn Lumikki.
Propagandakoneiston tehtävä on siis selvä. Nuori Kim Jong Un on nivottava osaksi suurta kertomusta, Kimin suvun legendaa.
Yksi etu on se, että nuori Kim muistuttaa ulkonäöltään enemmän isoisäänsä kuin isäänsä. Kaikki jälkeentulevat Kimit heijastavat joka tapauksessa lainavaloa, Kim Il Sungin valoa.
Mutta on propagandisteilla töitäkin. Vielä puolitoista vuotta sitten nuorta Kimiä ei tuntenut juuri kukaan, eikä kansa ollut nähnyt edes kuvaa hänestä.
Kim Jong Ilillä oli aivan toinen tilanne vuonna 1994. Hän oli tuolloin jo 52-vuotias ja häntä oli vähintään toistakymmentä vuotta valmennettu Kim Il Sungin seuraajaksi.
Kim Jong Un sen sijaan hyppäsi isänsä rinnalle julkisuuden valokeilaan vasta syyskuussa 2010. Hänestä tehtiin saman tien neljän tähden kenraali ja puolueen keskussotilaskomission varapuheenjohtaja.
Kim Jong Un on Kim Jong Ilin pojista nuorin. Hänestä tuli vallanperijä lähinnä sen takia, että isä totesi vanhemmat veljet yksi toisensa jälkeen sopimattomiksi tehtävään.
Pojista vanhin, 40-vuotias Kim Jong Nam, sanoi aiemmin tänä vuonna japanilaiselle lehdelle, ettei hänen isänsä olisi halunnut jatkaa perhedynastiaa, mutta päätyi lopulta siihen vakauden säilyttämisen takia.
Kim Jong Nam ei välttämättä ole luotettavin todistaja. Hän on pojista se, joka vuonna 2001 pidätettiin Tokion lentokentällä väärennetyn passin vuoksi. Kuulustelijoille hän kertoi halunneensa käydä Japanin Disneylandissa.
Valtataistelun jarru
Salailu on olennainen osa Pohjois-Korean hallitsemistapaa. Siksi puoliksi leikillään on ihmetelty, miten Kim Jong Ilin kuolemasta ilmoitettiin ”jo” kahden vuorokauden kuluttua. Toisaalta, voiko kukaan ulkopuolinen olla varma, että Kim oikeasti kuoli juuri lauantaiaamuna, kuten virallisesti sanottiin?
Koska tietoa puuttuu, Pohjois-Korean johdon kuvioista on paljon spekulaation varassa. Kaikki se, mitä esimerkiksi erilaiset eteläkorealaiset tarkkailijat sanovat, ei ole välttämättä totta.
Joka tapauksessa yleinen arvio on, että läheskään kaikki Pohjois-Korean eliitin piirissä eivät ole tyytyväisiä pojanklopin nostamisesta maan johtoon. Jotkut sanovat, että Kim Jong Un oli suuri kompromissi, ja ratkaisun hyväksyntä oli yhä horjuvaa Kim Jong Ilin kuollessa.
Kim Jong Il siirsi vallan painopistettä armeijan suuntaan; virallinen iskulausekin oli ”armeija ensin”. Tämä tarkoitti sitä, että puoluekoneiston valta väheni. Siinä on yksi mahdollinen ristiriitojen aihe ”Rakkaan johtajan” kuoleman jälkeisessä tilanteessa.
On kuitenkin yksi valtataisteluja hillitsevä tekijä. Jos eliitti käy liian koviin jäsentenvälisiin, voi koko rakennelma romahtaa. Siinä voi mennä paitsi asema ja etuoikeudet, myös vapaus ja henkikin. On parempi roikkua porukan mukana kuin roikkua narun jatkona.
Nuoren Kimin opastaja
Monien arvioiden mukaan Pohjois-Korean tärkeimmäksi vallankäyttäjäksi tulee Kim Jong Ilin lankomies Jang Sung Taek, 65 (kirjoitetaan myös muodossa Chang Song Thaek). Hän on naimisissa Kim Jong Ilin siskon Kim Kyong Huin, 65, kanssa.
Jangin uskotaan olleen dynastian pääasiallinen johtaja siitä pitäen, kun Kim Jong Il vuonna 2008 sai vakavan halvauskohtauksen.
Jang nimitettiin maan käytännössä tärkeimmän valtaelimen, kansallisen puolustuskomission jäseneksi huhtikuussa 2009 ja sen varapuheenjohtajaksi kesäkuussa 2010. Syyskuussa 2010 hänestä tuli politbyroon jäsen ja puolueen hallinto-osaston päällikkö.
Jangia pidetään pragmaatikkona ja varovaisten talousuudistusten kannattajana.
Myös Kim Kyong Hui on merkittävä vallankäyttäjä. Hän sai kenraalin arvonimen ja paikan politbyroossa syyskuussa 2010. Kim Jong Ilin viimeisinä vuosina hän täytti usein ”ensimmäisen naisen” paikan veljensä rinnalla julkisissa tilaisuuksissa.
Pariskunta on ehtinyt olla myös epäsuosiossa. Kim Il Sung ei tahtonut pitkään aikaan hyväksyä heidän avioliittoaan. Toinen kerta oli vuonna 2004, kun Kim Jong Il potkaisi Jangin ulos keskuskomiteasta ja muista julkisista tehtävistä. Jang palasi merkittäviin asemiin vuonna 2007.
Jangin uskotaan pohjustaneen vallansiirtoa Kim Jong Ililtä Kim Jong Unille armeijan, puolueen ja hallintoelinten piirissä. Arviot vaihtelevat siitä, tyytyykö hän pelkän opastajan rooliin, jos nuori Kim alkaa osoittaa merkkejä itsenäisyydestä.