10 000 muissa töissä
Ongelmat terveyspalvelujen tasa-arvoisessa tarjonnassa ovat varmasti suurimmat harvaan asutuilla alueilla, mutta eivät ne tuntemattomia ole ruuhkasuomen Vantaallakaan.
Vantaan sosiaalilautakunnan jäsen Teemu Hiilinen, itsekin terveysalalla työskentelevä lähihoitaja, kertoo kaupungin yhdestä yrityksestä, jolla pyritään parantamaan asukkaiden mahdollisuuksia saada tarvitsemiaan terveyspalveluja.
Länsi-Vantaan terveyspalveluissa on kokeiluna siirrytty noudattamaan tiimityöskentelyn ohessa niin sanottua listautumismallia. Mallissa ainoastaan kroonisiin sairauksiin, kuten reumaan ja diabetekseen, useasti vuodessa terveyspalveluja tarvitsevat potilaat saavat lääkärilistalta omalääkärin.
Useampi kuin joka kahdeskymmenes sairaanhoitaja- tai lähihoitaja-koulutuksen saanut on muissa kuin oman alan töissä.
Omalääkäri tarvitseville
Vain silloin tällöin terveyspalveluja tarvitseville ei tarjota vastaavaa omalääkäriä. He hakevat palvelunsa päivystyksestä, josta heidät tarvittaessa ohjataan eteenpäin.
Kokeilulla haetaan muutosta järjestelmään, jossa kullakin lääkärillä on väestövastuuperiaatteen mukaan vastuu tietyn alueen asukkaista – mikä sairaus kyseessä sitten sattuukin olemaan. Naapurialueen lääkärin vastaanotolle ei asukkaalla tässä järjestelmässä ole asiaa, vaikka arvelisikin sieltä mahdollisesti löytyvän parempaa hoitoa.
– Kokeilulla pyritään saamaan julkiseen terveydenhuoltoon erikoisosaamista ilman että tarvitsee mennä erikoissairaanhoidon puolelle. Reumapotilaat saadaan nopeammin reumalääkärille, selittää Hiilinen oikean suuntaisena pitämäänsä kokeilua.
– Saadaan omalääkäri niille asukkaille, jotka tätä todella tarvitsevat, ja he saavat vielä valita tuon lääkärin.
Jonoista ei vielä päästy
Kasvukivuitta ei Vantaan kokeilu ole liikkeelle lähtenyt.
– Kompastukseksi on osoittautunut se, että päivystys ei toimi tarpeeksi tehokkaasti. Terveysaseman päivystykseen on muodostunut tuntienkin jonoja.
Syynä tähän Hiilinen katsoo olevan arviointivirheen. Ei osattu arvioida miten suureksi asiakaskunta muodostuu.
Ongelmaan ollaan puuttumassa ja päätöksiäkin on jo tehty.
– Päivystykseen osoitetaan lisäresursseja. Katriinan vast´ikään suljetulta terveysasemalta on siirretty lääkäri- ja hoitajavakansseja päivystykseen.
Hoitajien alaltapako
Teemu Hiilinen näkee julkisen sektorin lääkäri- ja hoitajapulan ennen muuta rakenteellisena ongelmana.
– Yksityinen puoli houkuttaa, koska siellä saa helpommin valita työnsä sisällön ja palkkakin on parempi. Ongelma on pahin perusterveydenhuollossa ja tilannetta siinä huonontaa myös se, että julkinen erikoissairaanhoito vetää lääkäreitä.
Tuo selittää perusterveydenhuollon lääkäripulaa. Hoitajapulaan Hiilinen tuo esille toisenlaisen selityksen – alaltapaon.
– Suomessa on tällä hetkellä noin 10 000 hoitajaa, jotka eivät tee hoitotyötä. Tuo tarkoittaa, että useampi kuin joka kahdeskymmenes sairaanhoitaja- tai lähihoitajakoulutuksen saanut on muissa kuin oman alan töissä.
Hiilinen ei tapahtunutta välttämättä ihmettele.
”Alan vaihto ei mieleenkään”
– Hoitotyö on suhteellisen raskas henkisesti ja fyysisesti, ja palkkakin on pieni. Monet katsovat pääsevänsä vähemmällä vaikkapa kaupan kassalla. Saa saman palkan ja vastuu ja rasitus on paljon pienempää.
Hiilinen ei itse ole ajatellutkaan alan vaihtoa. Hän sanoo pysyvänsä alalla, koska on kiinnostunut työstään ja kokee sen tärkeäksi. Aivan erityisesti hänen viihtymiseensä vaikuttaa työpaikan hyvä henki.
– Sen ansiosta jaksan, vaikka työskentelenkin raskaaksi käyvällä kuntoutusosastolla. Olen valmistunut vuonna 1999 eikä alan vaihto ei ole tullut mieleenkään.
Julkiseen terveydenhuoltoon tulisi Hiilisen mielestä etsiä malleja yksityiseltä puolelta, esimerkiksi joustoista, niin työajassa kuin työtehtävissä.
Kestämätön visio
Teemu Hiilinen katsoo haasteiden vain kasvavan terveydenhuollossa.
– Työvoimapula tuo tosi isoja ongelmia, vaikka kuinka lisättäisiin koulutusta alamme töihin.
– Ei ongelma ole pelkästään se, että työntekijöitä poistuu alalta muihin töihin tai eläkkeelle. Ongelman tekee vielä vaikeammaksi se, että siinä suhteessa kun alan väkeä lähtee eläkkeelle, sitä alkaa tulla alalle asiakkaaksi samassa suhteessa.
Tämä on ongelma, joka ratkaisemisessa Suomessa ei voida viivytellä.
– Jos me jatkamme nykymallilla, niin tiedossa on, että 20 vuoden kuluttua pelkästään hoitoalalla pitäisi työskennellä 500 000 ihmistä. Tuo määrä hoitaisi toisia ihmisiä.
– Ilman muuta kansantaloudellisesti kestämätön visio, puuskahtaa Hiilinen.
Uusia ratkaisuja työvoimapulaan
Kotona asumiseen kannustaminen ja sille edellytysten luominen on tosi tärkeää. Kaikki ennaltaehkäisevät keinot, joilla pidetään väestö mahdollisimman hyvässä kunnossa ja mahdollisimman vähän hoitoa tarvitsevana tulevat korostumaan.
Tällaisten, jo tiedotettujen ratkaisukeinojen lisäksi ongelman ratkaisemiseen on löydettävä aivan uusia malleja.
Teemu Hiilinen arvelee, että lähihoitaja- ja ehkä muussakin koulutuksessa saatetaan edessä olevaan työvoimapulaan ryhtyä etsimään lääkettä muun muassa muutoksista koulutuksessa.
Kyseeseen voi hänestä tulla alan töiden sisällön eriyttäminen, ettei esimerkiksi lähihoitoon enää olisi vain tuo yksi kolmivuotinen koulutus.
– Saatetaan perustaa vaikkapa lyhyempiä pikakoulutuslinjoja joihinkin toimiin sairaaloissa, jotta saadaan ihmisiä tarpeeksi alalle, kun suurin rynnistys alkaa.
– Tärkeätä on tarpeellisten muutostenkin keskellä muistaa pitää kiinni nykyisestä lähihoitajakoulutuksesta, korostaa Teemu Hiilinen.
Uutinen on osa Kansan Uutisten juttukokonaisuutta, jossa selvitetään perusterveydenhuollon tilaa tänä päivänä lukijoiden lähettämien vinkkien ja kysymysten perusteella.
lehti 