Puolan terveydenhuolto toimii huonosti ja tehottomasti. Maan hallitus pyrkii korjaamaan asiaa terveydenhuolto-ohjelmallaan. Joulun jälkeen ohjelmaan tuli kuitenkin erehdyksessä virheitä ja tietokonejärjestelmä kirjoitti väärin lääkkeiden nimiä ja hintoja.
Vanhat ja sairaat terveydenhuollon asiakkaat joutuivat hankaluuksiin, koska he eivät tienneet mistä hinnasta ja mistä lääkkeestä on kysymys, normaalista kauppahinnasta vai kansallisen terveysrahaston korvaamasta hinnasta. Monelle heistä oikean ja sopivan hintaisen lääkkeen etsiminen muuttui taisteluksi elämästä ja kuolemasta.
Järjestys palautumassa
Lääkärit eivät tiedä, saadaanko lääkkeitä ajoissa.
Puolan hallitus on vähitellen alkanut saada järjestystä korvattavia lääkkeitä koskeviin määräyksiin. Lääkärit panivat ongelman terveydenhuollon informaatiojärjestelmän virheiden syyksi. Terveysministeri Bartosz Arlukowicz on ottanut virheet vastuulleen ja tehnyt yötä päivää työtä järjestelmän korjaamiseksi.
Johtava hallituspuolue PO on saanut parlamentissa voiton vastustajastaan Laki ja oikeus -puolueesta, jonka mukaan lääkejärjestelmää pitäisi edelleen korjata. Hallituksen mukaan kaikki on kunnossa, vaikka lääkärit ovatkin eri mieltä.
Puolan hallitus ei ole pyytänyt anteeksi sotkuaan terveydenhoitoalan henkilökunnalta eikä asiakkailta, joista erityisesti köyhät eläkeläiset joutuivat kärsimään.
Köyhälle lääkkeet kalliita
Naapurillani Malgorzatalla on diabetes. Lääkesotkua hän on seurannut pelolla.
Malgorzatan on otettava lääkkeensä täsmällisesti. Jos hän ei näin tee, hän saattaa nukkua ikuiseen uneen – ainakin hän näin pelkää.
Malgorzata pohtii, että vaikka köyhä ihminen lääkkeiden viidakossa löytäisikin oikean lääkkeen, se saattaa osoittautua hänelle liian kalliiksi. Tällöin hän voi selviytyä vain, jos omainen tai sukulainen auttaa häntä.
Malgorzata ennustaa, että lääkesotku aiheuttaa vielä lakkoja hintojen noustessa. Puolalaiset kuitenkin yleensä vain tyytyvät marisemaan, vaikka tilanne muistuttaa katastrofia.
Lääkärit eivät tiedä, saadaanko lääkkeitä ajoissa. Sitä eivät tiedä myöskään apteekkarit, joiden joissakin tilanteissa piti maksaa omasta taskustaan, jos he kirjoittivat virheellisen lääkemääräyksen. Näin oli tehtävä myös lääkärien ja farmaseuttien.
Jonot jopa kolme vuotta
Malgorzata miettii, että rikkaita nämä murheet eivät liikuta. Heillä on kylliksi raha maksaa kallistuneiden lääkkeiden hinnat tai jos lääkettä ei ole saatavilla kotimaassa, he voivat hankkia sen ulkomailta.
Malgorzata jatkaa, että köyhillä ja sairailla ei ole aina tarpeeksi voimia taistelussa lääkkeistä. Lääkkeiden puute saattaa keskeyttää hoito–ohjelman. Tämä aiheuttaa uhan terveydelle samalla tavalla kuin kansallisen terveydenhuoltorahaston pitkät jonot, joissa hoitoa saattaa joutua odottamaan jopa kolme vuotta. Yksityiseen hoitoon voi päästä viikossa.
Malgorzatan näkö on alkanut heiketä juuri diabeteksen takia. Siksi hänkin joutuu maksamaan joitakin yksityisiä palveluita.
Eräs henkilö kertoi Malgorzatalle, että kansallisessa terveysrahastossa tälle luvattiin silmien hoitoon pääsyä kolmen vuoden sisällä. Tämä vastasi, ettei tiedä, elääkö hän enää niin kauan.
Malgorzata sanoo, että jos hänen tuttu naapurinsa Andrzej ei olisi autollaan vienyt häntä hankkimaan lääkkeitä reseptiviidakosta, hän olisi jo lopussa. Hän huokaa, että pelko jäi jäljelle tästä kamppailusta.