Suomalaiset kaupungit ovat strategioissaan keskittyneet kesyjen ongelmien ratkaisemiseen, eivätkä ole kyenneet ratkaisemaan sellaisia ilkeitä ongelmia kuten syrjäytymisen ehkäiseminen, lasten ja nuorten aseman parantamien tai vanhustenhuolto.
Jyväskylän kaupungin strategiajohtajan paikalta eläkkeelle siirtyvä dosentti Sakari Möttönen on pohtinut sitä, miksi kuntien strategiat eivät toimi hyvinvointivaltion edistäjinä.
Hyvinvointivaltion rakentamisessa kansakunnan taloudellinen vaurastumisen ja kansalaisten hyvinvoinnin edistäminen kyettiin julkisen vallan toimin yhdistämään kansainväliseksi menestystarinaksi. Suomesta tehtiin lyhyessä ajassa yksi tasa-arvoisimpia, onnellisimpia, korruptoitumattomimpia ja kilpailukykyisimpiä maita.
Hyvinvointivaltio on saatu Suomessa aikaan siten, että valtio on vastannut hyvinvointipolitiikan päälinjoista ja päättänyt kansalaisille suunnatuista palveluista. Kunnat puolestaan ovat toteuttaneet valtion määräämät palvelut ja tehneet hyvinvointipolitiikkaa omalla alueellaan.
Ihmisiä koskevat konkreettiset päätökset on tehty kunnissa lähellä kansalaisia. Tässä on Möttösen mukaan yksi keskeinen syy siihen, minkä vuoksi kansalaisilla on vahva luottamus julkisen vallan kykyyn vastata heidän hyvinvoinnistaan.
Kasvu ei enää tuo hyvinvointia
Suomalainen hyvinvointivaltio on ollut murroksessa jo jonkin aikaa. Kehitys on Möttösen mielestä ollut huolestuttava, kun taloudellinen kasvu ei enää lisääkään kansalaisten hyvinvointia ja samaan aikaan eriarvoisuus kasvaa.
Kansalaisten luottamus on rapistumassa myös paikallisella tasolla. Kunnat eivät taloudellisissa vaikeuksissaan enää pysty hoitamaan kuntalaissa määrättyä perustehtäväänsä, eli huolehtimaan kansalaisten hyvinvoinnista.
Kunnissa laaditaan Möttösen mukaan kuntaorganisaation ohjausstrategioita, eikä niinkään kuntayhteisön strategioita.
– Strategia nähdään johdon käskynä organisaatiolle. Sen sijaan yhteisöllisen strategianäkemyksen mukaan kunta on yhtenä osapuolena mukana paikallisessa verkostossa
Horisontaaliset vuorovaikutussuhteet ovat Möttösen mielestä tärkeämpiä kuin kuin hierarkkiset ohjausmenetelmät.
– Julkisen sektorin ja kolmannen sektorin hyvä yhteistyö on suomalaisen hyvinvointivaltion tavaramerkki, jota maksuperusteiset yhteistyömuodot uhkaavat.
Sektoriajattelu vie vikaan
Kaupungit ovat Möttösen mielestä epäonnistuneet ilkeiden ongelmien ratkaisemisessa. Hänen mielestään ilkeät ongelmat eivät kuitenkaan ole ylipääsemättömiä. Esimerkkinä hän mainitsee, että absoluuttinen köyhyys on onnistuttu poistamaan ja myös asunnottomuus vähentynyt.
Ongelmien ratkaisemista vaikeuttaa Möttösen mukaan se, että kuntien palveluajattelu on sektorikohtaista, vaikka ihmisten tarpeet ovatkin kokonaisvaltaisia.
Kunnan strategia jää Möttösen mukaan usein vain kuntaorganisaation auttamiseen, vaikka strategiassa pitäisi olla kyse kunnan koko toiminnasta.
Strategiaviestit ovat Möttösen mukaan usein vain kuntajohdon valon tuomista henkilöstön pimeisiin kellareihin. Tavoitteeksi tulisi kuitenkin ottaa suuntautuminen yhteisöllisyyden kautta todelliseen hyvinvointistrategiaan.
uutiskirje 
