Kaupunkipolitiikan uudistamista on tarkasteltu paljon kaupunki- ja lähidemokratian kehittämisen näkökulmasta. Metropoli-politiikassa on kuitenkin kysymys laajemmista ja syvemmistä prosesseista.
– Tieto- ja palveluintensiivisessä taloudessa metropoleista tulee keskeisiä työn ja tuotannon tiloja. Tämän tulee johtaa myös perustavanlaatuisiin muutoksiin vasemmistolaisessa politiikassa, joka on nojannut teollisen yhteiskunnan kamppailuihin ja hyvinvointivaltion rakentamiseen, Tero Toivanen sanoo.
Muutos kohti tietotalouden metropoleja määrittää uusiksi esimerkiksi elinkeino-, innovaatio-, alue- ja koulutuspolitiikan.
Kaupunkipolitiikka ratkaisee
Lähitulevaisuuden kaupunkipolitiikassa ratkaistaan aikamme keskeiset kysymykset vallasta, sosiaalisesta eriarvoisuudesta, ekologiasta, kaupungin ja maaseudun suhteesta sekä vapaasta kulttuurista ja tiedosta. Kaikki nämä ovat kysymyksiä joiden suunnasta vasemmiston on kamppailtava.
Immateriaalinen tuotanto on ottanut yhteiskunnassa merkittävämmän roolin viime vuosikymmeninä ja senkin vuoksi ollaan vasemmistolaisen politiikan näkökulmasta melkoisten haasteiden edessä.
Kapitalismissa tapahtuvien kriisien aikana kaupunkitilan käyttö ja sen uudelleen muokkaaminen tulee hyvin keskeiseksi. Kuvaamalla siirtymää perinteisestä teollisuusyhteiskunnasta tieto- ja palveluintensiiviseen yhteiskuntaan on mahdollista paikantaa miksi metropolipolitiikan tulisi olla edistyksellisen politiikan keskiössä.
Vaatimukset muuttuvat
Tämän päivän metropolikehitys palautuu Toivasen mukaan ihmisten pakoon palkkatyöstä ja näkemykseen siitä, että jos teollistuneen tuotannon paikka oli tehdas, niin nyt metropoli näyttäytyy tieto- ja palveluintensiivisen tuotannon omana ”tehtaana”.
Aikaisemmin tehdas säänteli pitkälti ympäröivän yhteiskunnan elämää. Se sääteli sen aikaa, toimintamuotoja ja itse asiassa tähän teollisen työväenluokan vaatimukseen sopeutuivat pikku hiljaa hyvinvointivaltion keskeiset instituutiot, kuten maksuton koulutus ja sosiaaliturva.
Metropoli siirtyy tieto- ja palveluyhteiskuntaan ja Toivanen näkee metropolityöläisellä olevan vaatimuksia ja haluja, joihin perinteiset instituutiot eivät kykene vastaamaan. Teollisen yhteiskunnan työläisen halut ja tarpeet sekä hänen saavuttamansa oikeudet olivat erilaiset kuin mitä nykyisin tieto- ja palvelukaupungeissa työskentelevät kokevat tarvitsevansa.
Prosessi, jonka kuluessa työläinen hoksasi asemansa tuotannossa ja alkoi esittää vaatimuksia kesti vuosikymmeniä. Sen jälkeen muotoutuivat poliittiset vaatimukset esimerkiksi siitä, että pitää lyhentää työaikaa, pitää saada parempaa palkkaa, pitää saada sosiaaliturvaa työajan ulkopuolella ja pitää saada maksutonta koulutusta lapsille.
Tero Toivanen näkee samanlaisen käymistilan olevan käynnissä juuri nyt, kun nykytyöläinen hakee suhdettaan nykyiseen tuotantotilaan eli metropoliin.
– Alkaa nousta uusia vaatimuksia, jotka tuntuvat ehkä marginaalisilta, kun ne painuvat ammattiliittotaistelujen ja raavaan miesteollisuustyöläisten vaatimusten alle, mutta yhteen kerättäessä niistä voi tulla uusi ja merkittävä poliittinen juonne.
Perustulo on mahdollisuus
Mikä keinoksi, jos nämä aikaisemmat hyvinvointivaltiokeskeiset instituutiot eivät vastaa kehitystä yhteiskunnassa eivätkä enää toimi työväestön hyväksi? Millä tavalla metropolituotanto voitaisiin ottaa työntekijöiden itsensä määrittelyn piiriin tai millä tavalla tuotantoa pystyisi edelleen vapauttamaan ja vastaamaan uusiin vaatimuksiin?
– Ensimmäisenä keinona tulee mieleen jo pitkään puhuttu perustulo, vastaa Tero Toivanen.
Perustulo mahdollistaisi metropolissa turvan, ja se pystyisi myös vapauttamaan immateriaalista, aineetonta tuotantoa. Se kävisi yhteisresurssista, jonka pohjalta aineettoman työn parissa metropolissa työskentelevien ihmisten olisi parempi toimia.
Toivanen muistuttaa myös kaupungistumisen ja kulutukseen perustuvan porvarillisen elämäntavan myötä kasvavasta ekologisesta haasteesta. Vuodesta 2008 ollaan eletty maailmassa, jossa ihmisiä on asuu kaupungissa enemmän kuin maaseudulla.
– Tästä tulee eittämättä mieleen degrowth-ajattelu. Kulutusta ja resurssien käyttöä pitäisi pystyä jollakin tavalla rajoittamaan. Miten se pystytään tekemään metropolitilassa sillä tavalla, että siitä voisi tulla ekologisesti kestävää.
Tero Toivanen alusti Vasemmistojärjestöjen Metropoli-seminaarissa. Jutun lähteenä on käytetty myös megafoni.org-sivuston artikkelia Kamppailu kaupungista . Laajempi juttu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä 23.3.
uutiskirje 
