Metsäyhtiö Stora Enson yhtiökokous järjestetään Helsingissä tiistaina. Yhtiön osakkeenomistaja Juka Pikkarainen ilmoitti jo maanantaina esittävänsä potkuja toimitusjohtaja Jouko Karviselle, ”koska hän on omilla toimillaan aiheuttanut erittäin suurta vahinkoa Stora Ensolle ja sen osakkeenomistajille.”
Pikkaraisen mielestä myös omistajaohjauksesta vastaavan ministerin olisi syytä perehtyä Stora Enson tilaan ja tehdä asiassa tarvittavat johtopäätökset.
Pikkarainen on Stora Enson Kemijärven tehtaan sulkemista vastaan kampanjoineen Massaliikkeen tiedottaja. Kampanjan aikana hän piti Kansan Uutisten Viikkolehdessä Kapinakenraalin päiväkirjaa, joka myöhemmin ilmestyi kirjanakin.
Erovaatimuksen lisäksi hän julkisti jo maanantaina myös sen perustelut.
Ruotsin tehtaita modernisointiin
Kaikkea Pikkarainen ei kaada Karvisen niskaan, sillä hänen mukaansa ongelmat alkoivat jo vuonna 1998 tapahtuneesta suomalaisen Enso Oyj:n ja ruotsalaisen Wallenbergin suvun pääasiallisesti omistaman Stora Ab:n yhdistämisestä. Silloin yhdistettiin myös hyvin erikuntoiset tuotantolaitokset. Suomessa kaikki sellutehtaat ovat 1960-luvun puolivälistä alkaen olleet energiayliomavaraisia eli myyneet sähköä. Storan sellutehtaat eivät tehneet sitä edes 1998.
– Uuden yhtiön liikeneviä varoja jouduttiin ohjaamaan yhtiön Ruotsin tehtaiden modernisointiin. Esimerkiksi Skutskäriin sellutehtaaseen, johon ei Storan aikana oltu lähes 30 vuoteen tehty mitään, on investoitu yli miljardi euroa. Tänään Skutskärin sellutehdas on hyvässä kunnossa, myös tehtaan energiatase on oikea eli sähköä myös myydään.
– Rahat Ruotsissa toteutettuihin investointeihin tuotettiin yhtiön Suomen tehtailla. Esimerkiksi Kemijärven Sellu Oy:n vuoden 2000 tuloksesta siirrettiin 40 miljoonaa euroa konserniavustuksena emoyhtiöön. Osa näistäkin rahoista käytettiin varmasti ruotsalaisten tehtaiden investointeihin, Pikkarainen kuvailee kahden yhtiön yhteiseloa.
Suomen tehtaita lakkautettiin
Samana aikana Stora Enso on Suomessa lopettanut ja hajottanut Kemijärven sellutehtaan ja Summan paperitehtaan. Kotkan tehdas myytiin. Paperikoneita on suljettu Anjalankoskella, Imatralla ja Varkaudessa.
– Oltiinpa Suomessa jo sulkemassa vuonna 2009 myös Uimaharjun ja Sunilan sellutehtaat, jotka tekivät koko yhtiön viime vuoden tuloksesta 70 prosenttia.
– Mikäli Kemijärven sellutehdasta ei olisi hävitetty, se olisi paperiselluakin tuottaessaan tehnyt viime vuonna voittoa noin 50 miljoonaa euroa. Ruotsissa on lopetettu Norrsundetin sellutehdas, missä jalostettiin lähes yksinomaan latvialaista tuontipuuta. Kaikki tämä on tehty yhtiön nykyisen toimitusjohtaja Jouko Karvisen aikana, Pikkarainen kertaa yhtiön lähihistoriaa.
Valtion passiivisuus ihmetyttää
Pikkarainen ei usko, että Stora Ensoa muodostettaessa suomalaisten osakkeenomistajien tavoitteena oli Suomessa olevien tuotantolaitosten massiivinen alasajo, kehitystyön ja investointien laiminlyöminen sekä toiminnan painopisteen siirtäminen Ruotsiin ja tropiikkiin.
– Siksi ihmetyttääkin erityisesti Suomen valtion ja Kelan passiivisuus yhtiön suurimpana omistajana. Miksi ei yhtiön hallituksen kautta ole puututtu yhtiön virheellisiin linjauksiin?
Nyt Pikkaraista hirvittää Stora Enson ”kolonialistinen toimintatapa”.
– Uuden sellu- ja kartonkitehtaan rakentaminen Kiinaan on mielestäni vähintään uhkarohkea yritys. Ollaanko taas syytämässä rahaa miljarditolkulla maailman tuuliin?
Hän kysyy, tarvitaanko Suomessa nykyisenkaltaista Stora Ensoa. Vai olisiko koko yhtiö syytä pilkkoa osiin ja palata muutama askel ajassa taaksepäin?
– Vielä on mahdollista palauttaa suomalainen osaaminen kunniaan mutta asialla on jo kiire. Stora Enson nykyinen toimintatapa on suomalaiselle osaamiselle tuhoisa.
Karvinen ollut kallis mies
Tiistaina Pikkarainen kohdistaa syytöksensä erityisesti toimitusjohtaja Jouko Karviseen ja hänen tapaansa johtaa yhtiötä. Pikkaraisen mukaan hän on ollut yhtiölle ja erityisesti sen suomalaisille osakkeenomistajille liian kallis mies. Lisäksi hän on aiheuttanut vahinkoa yhtiölle ja sen työntekijöille.
Kemijärven sellutehtaan ja Summan paperitehtaan lakkauttamisessa rikottiin työtuomioistuimen vuosi sitten antaman päätöksen mukaan yt-lakia. Sulkemispäätökset oli tehty jo ennen kuin yt-neuvottelut oli saatu päätökseen.
Kemijärven sellutehtaan hävitettyjä työpaikkoja korvaamaan Stora Enson tuolloinen tilintarkastusyhtiö Ernst&Young löysi Arktos Oy:n. Se yritti melkein kolme vuotta rakentaa sahaa ja liimapalkkeja tuottavaa tehdasta, siinä kuitenkaan onnistumatta vähäistä sahausta ja Pikkaraisen mukaan yhtä liimapalkin mallikappaletta lukuunottamatta. Kaiken tämän tekemiseen Arktos Oy sai erilaisia avustuksia ja pääomalainoja eri tahoilta yhteensä noin 30 miljoonaa euroa. Stora Enso alaskirjasi 11,3 miljoonaa euroa Arktosin pääomalainaa. Nämäkin rahat hävisivät kuin Kankkulan kaivoon.
Arktos Oy:n työntekijöiden maksamattomat palkat maksaa Palkkaturva.
Pikkaraisen mukaan Kemijärven sellutehtaan tontille piti saada mikä tahansa teollinen toimija, koska entisen sellutehtaan 80 hehtaarin jätevesijärven puhdistamisen ja ennallistamisen Stora Enso haluaa välttää kaikin keinoin.
Liukosellua nyt Uimaharjussa
Juha Pikkarainen sanoo hämmästyneensä suuresti sitä, että Uimaharjun sellutehtaalla on aloitettu liukosellun koeajot.
– Neljä vuotta sen jälkeen, kun me yt-neuvotteluissa esitimme liukosellun tekemistä Kemijärvellä.
– Kemijärven sellutehtaalla olisi voitu aloittaa myös etanolin valmistus liikennepolttoaineeksi noin 60 miljoonan euron investoinneilla. Kanadan Thursossa keitetään liukosellua Kemijärven sellutehtaan entisillä sellunkeittimillä. Thurson liukosellutehtaan taloudellinen tulos ja liukosellun laatu ovat kuulemani mukaan erinomaisia. Jos liukosellun valmistus olisi aloitettu Kemijärvellä kesällä 2008, kuten esitimme yt-neuvotteluissa, Stora Enso olisi saanut etulyöntiaseman sekä liukosellun että uusien biopohjaisten polttoaineiden tekemisessä. Uudenlaisen toiminnan taloudellinen tulos olisi ollut huima, satoja miljoonia euroja. Nyt toiset yhtiöt tekevät suuria voittoja liukosellulla ja UPM paistattelee myönteisessä julkisuudessa biopohjaisten liikennepolttoaineiden suunnitellulla tekemisellä.
Pörssiarvo romahtanut
Yhtiökokouspuheensa Pikkarainen aikoo päättää Stora Enson taloudellisen tilan tarkasteluun.
1998–2011 alaskirjausten määrä on ollut yhteensä 5 miljardia euroa. Yhteenlaskettu nettotulos on ollut 3,7 miljardia euroa. Osinkoa Stora Enso on maksanut 4,4 miljardia ja ostanut omia osakkeita takaisin 1,5 miljardilla eurolla. Siis yhteensä yli 2 miljardia euroa enemmän kuin yhtiö on tehnyt tulosta.
– Jokainen vähänkin taloutta tunteva huomaa edellä olevista luvuista, ettei kaikki oikein täsmää.
– Jouko Karvisen johtaessa Stora Ensoa on myös yhtiön pörssiarvo romahtanut alimmilleen yhtiön historiassa, eikä näytä elpyvän hyvin riskialttiista investointiohjelmasta huolimatta.
uutiskirje 
