Väkivallan ehkäisy jäi pelkäksi puheeksi

Juttu on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 5.2.2010.

Koulusurmat on mahdollista ehkäistä ennalta, mutta se vaatisi aivan toisenlaista politiikkaa kuin viime aikoina on harjoitettu. Näin väittää sosiaalipsykologian dosentti Atte Oksanen, joka johtaa koulusurmia selvittävää tutkimushanketta.

Väkivaltatutkimuksen parissa useita vuosia puurtanut Atte Oksanen (s. 1977) on viime aikoina tehnyt enemmän addiktio- ja alkoholitutkimusta.

– Väkivallan tutkiminen on Suomessa hankalaa. Se herättää hirveästi kysymyksiä siitä, miksi asiaa tutkitaan. Addiktion puolella näin ei ole, Oksanen sanoo.

– Addiktiotutkimuksella on vahvat perinteet, ja alkoholia pidetään vakavana kansallisena ongelmana. Väkivallan tutkimuksessa ei ole sellaista perinnettä.

Väkivallan yhteiskuntatieteellinen tutkimus on vähäistä, lukuunottamatta Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen raportteja. Jokelan ja etenkin Kauhajoen koulusurmat muuttivat kyllä suhtautumista. Silti systemaattista tutkimusta on Oksasen mukaan edelleen vähän.

Yhteisöllisyys pelkkä slogan

Väkivaltaa vähätellään Suomessa muutenkin, Oksanen pahoittelee. Vaikka rikosmäärät eivät olekaan kasvaneet, väkivalta on raaistunut ja samat henkilöt syyllistyvät useampiin tekoihin. Tämä ajoittuu yhteen eriarvoisuuden ja syrjäytymisen pahenemisen kanssa 1990-luvun laman jälkeen.

– Poliittiset päättäjät eivät ole ottaneet näitä asioita kovin vakavasti.

Myyrmannin ja Jokelan tapauksia kommentoidessaan poliitikot pitivät niitä lähinnä yksittäistapauksina. Yksitoista ihmishenkeä vaatinut Kauhajoen tragedia muutti äänen kellossa. Sen jälkeen alettiin puhua yhteisöllisyyden tarpeesta. Mutta vain puhua.

– Se oli sopiva poliittinen slogan, jota erityisesti kokoomus ja Keskusta käyttivät. Teot puuttuvat.

– Jälkihoitoon on ohjattu rahaa, mutta ei vastaavien tapausten ennaltaehkäisyyn. Vaikka kaikki puolueet viime vaalien alla puhuivat paljon yhteisöllisyyden merkityksestä, kyläkouluja lakkautetaan, ryhmäkokoja suurennetaan ja siirrytään yhä isompiin yksiköihin. Yhteisöllisyyden sijasta kilpailu on vain lisääntynyt kaikkialla yhteiskunnassa.

– Käytännön toimenpiteet ovat olleet solidaarisuuden ja yhteisöllisyyden vastaisia. Poliittinen johto on ollut enemmän kiinnostunut siitä, että Suomi säilyttää kansainvälisen kilpailukyvyn, Oksanen summaa.

Suomi herkkä ampumisilmiölle

Nyt pitäisikin tutkijan mielestä pohtia, pyritäänkö jatkuvasti maksimoimaan voittoja ja kilpailukykyä vai panostetaanko joistakin asioista tinkimällä siihen, että Suomessa voitaisiin psyykkisesti paremmin.

– Koulu on tästä hyvä esimerkki. Suomalaiset päättäjät ovat ylpeitä siitä, että Suomi pärjää hyvin Pisa-testeissä. Mutta samaan aikaan kouluviihtyvyys on heikkoa ja nuorten itseraportoitu masennus on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Viihtyvyyteen ja hyvinvointiin panostaminen ehkäisisi mielenterveys- ja päihdeongelmia, mikä toisi myös säästöjä, Oksanen muistuttaa. Samaan vyyhteen kuuluu koulukiusaaminen ja väkivalta.

Koulusurmat ovat toki kansainvälinen ilmiö. Suomeen se tuli Oksasen mukaan sattumalta Jokelan surmaajan myötä.

Maamme oli kuitenkin ilmiölle erityisen herkkä: täällä koulukiusaamiseen on alettu puuttua vasta viime vuosina, sosiaalisten konfliktien ratkaisutaidot eivät ole erityisen hyvät eikä yksinäisyyttä ja syrjäytymistä mielletä niin kielteisenä asiana kuin muualla.

Olosuhteet uusille koulusurmille ovat Oksasen mukaan edelleen olemassa. Varoittava esimerkki ovat Saksan useat tapaukset 2000-luvulla. Silti hän korostaa, että ilmiö ei ole omalakinen, vaan se olisi ehkäistävissä sosiaalista hyvinvointia parantamalla.

Kontrolli lisää huolta

Metallinpaljastimien, turvakameroiden tai muiden kontrollitoimenpiteiden Oksanen ei usko auttavan.

– Yhdysvalloissa kouluissa, joihin on laitettu metallinpaljastimet, on ilmennyt enemmän turvattomuutta kuin sellaisissa, jotka ovat pyrkineet ratkaisemaan asiaa toisella tavalla. Kontrollitoimenpiteiden lisääminen vain alleviivaa sitä, että pitäisi koko ajan olla huolissaan jostain.

Suomi on Oksasen mukaan insinööriyhteiskunta, jossa helposti tarjotaan teknisiä ratkaisuja. Äskettäin raporttinsa julkaisseessa oppilaitosten turvallisuustyöryhmässä ei ollut mukana lainkaan psykologeja, yhteiskuntatieteilijöitä tai hyvinvointialojen ammattilaisia.

Raportissa korostetaan valvontaa ja tarkastellaan keinoja selvitä konflikteista tai onnettomuuksista mahdollisimman vähin vahingoin. Olennaisempaa olisi ennaltaehkäisy, Oksanen painottaa.

Keskustelu harhateillä

Joukkosurmien jälkeen keskustelu on muutenkin juuttunut Oksasen mielestä väärille raiteille. Kauhajoen jälkeen pinnalle nousi aselaki. Oksasen mielestä aseiden määrää voitaisiin kyllä rajoittaa, mutta perusongelmat eivät sillä ratkea.

Kauppakeskus Sellon ampumatapauksen jälkeen ruvettiin ministereitä myöten puhumaan maahanmuutosta.

– Huomio siirtyi pois siitä, että tekijä oli kuitenkin asunut pitkään Suomessa. Ei sitä voida mitenkään sivuuttaa sillä, että hän oli maahanmuuttaja.

Hyvää tarkoittavakin puhe maahanmuuttajien kotoutumisen parantamisesta oli Oksasen mielestä erikoista.

– Hän kävi töissä ja puhui suomea. Eiköhän se kotoutuminen ollut jo tapahtunut.

Joukkosurmat jäävuoren huippu

Sellon tapaus oli Oksanen mukaan hyvin erilainen kuin koulusurmat, koska se oli mustasukkaisuusdraama. Yhdysvalloissa tapahtuu melko usein vastaavia harkittuja joukkosurmia ja surmanjuoksuja.

– Viimeksi tammikuun loppupuolella mies tappoi kahdeksan henkeä Virginiassa.

– Suomessakin perhesurmia nostetaan aina otsikoihin. Toivottavasti tällaiset päättömät surmanjuoksut eivät enempää rantaudu Suomeen.

Suomi on Euroopan väkivaltaisimpia maita. Valtaosa täkäläisestä väkivallasta on kuitenkin aivan eri tyyppistä kuin mediassa esiin nousevat joukkosurmat.

– 80 prosenttia henkirikoksista koskee syrjäytyneitä keski-ikäisiä miehiä, jotka ovat yleensä alkoholin suurkuluttajia. Useissa tapauksissa sekä uhri että tekijä ovat humalassa. Näihinkin tapauksiin pitäisi pystyä puuttumaan, Oksanen korostaa.

– Ja itsemurhat ovat oma lukunsa. Suomi on niissäkin tilastoissa aika korkealla.

USA:ssa suru enemmän esillä

Mediaa luonnollisesti kiinnostavat eniten dramaattisimmat ja järkyttävimmät teot, siis joukkosurmat. Oksanen on kritisoinut sitä, että surmaajat nostetaan näkyvästi esille samalla kun uhrit ja heidän kärsimyksensä jäävät sivuosaan. Tehdessään mediavertailua Suomen ja Yhdysvaltojen välillä hän yllättyi huomatessaan, että Yhdysvalloissa on toisin.

– Siellä nostetaan ensimmäiseksi kärsimys, suru ja menetys. Pohdiskelu ampujan psyykestä tulee vasta paljon myöhemmin. On yllättävää, että yksilökeskeinen amerikkalainen yhteiskunta pystyy korostamaan yhteisöä ja yhteisön voimaa.

Tätä ilmentää Oksasen mukaan myös se, että Yhdysvalloissa kansalaiset lähtevät herkästi kaduille osoittamaan mieltä väkivaltaa vastaan.

– Täällä taas ajatellaan ehkä vähän kylmästi, että ei koske minua ja poliisi hoitaa. Vastuu siirretään viranomaisille.