Oi, jospa olisi koko elämä edessä – saada maalata. Maalata hätäilemättä, se on onnea.
Näin lausui Helene Schjerfbeck, joka maalasi elämänsä aikana yli tuhat teosta.
11-vuotiaana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa opinnot aloittanut Schjerfbeck kuuluu Pohjoismaiden merkittävimpiin ja tunnetuimpiin taiteilijoihin.
Schjerfbeckin taulujen henkilöt tuntuvat vaipuneen ajatuksiinsa ja viihtyvän omassa maailmassaan.
Hänen syntymästään tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta ja Ateneumin taidemuseo järjestää juhlan kunniaksi näyttelyn, joka on laajin milloinkaan järjestetty Schjerfbeckin taiteen esittely.
Ateneumissa on esillä yli 300 teosta taiteilijan tuotannon kaikilta kausilta, 1880-luvun historiamaalauksista myöhäiskauden pelkistettyyn modernismiin.
Näyttelyn kuraattori Leena Ahtola-Moorhousen mielestä näyttely monipuolistaa Schjerfbeckin taiteilijakuvaa.
– Hänellä oli paljon myös huumoria teoksissaan. Schjerfbeck sanoi itse, että hänellä oli aika murheellinen elämä, mutta iloa kuitenkin enemmän. Tämä näkyy kun näkee koko teosten skaalan.
Schjerfbeckin taiteessa pohjavirtana ovat tunne, läheisyys, inhimillisyys ja erinomainen tekninen taito.
Näyttely nostaa esiin myös sen, kuinka Schjerfbeck töillään keskusteli maailmantaiteen mestareiden kanssa.
– Schjerfbeck oli kosmopoliitti ja koki että hänen ympäristönsä on taiteilijoitten maailma, ei kansallisuus.
El Grecon mukaan maalatut teokset saavat ensimmäistä kertaa näyttelyssä rinnalleen kaksi työtä espanjalaistaiteilijalta.
Hämmästyttävällä tavalla Schjerfbeck on maalannut tulkintaansa saman punaisen sävyn kuin El Greco, jonka alkuperäistyöstä hän oli nähnyt vain mustavalkoisen valokuvan.
Schjerfbeck oli rohkea edelläkävijä. Ahtola-Moorhouse kuvailee kuinka esimerkiksi Pikkusiskoaan ruokkiva poika (1881) herätti aikanaan ihmettelyä: ”Noin mitätön aihe ja suuri teos ja vielä noin rumia lapsia”.
– Silloin käsitettiin köyhyys ja rumuus synonyymeiksi.
Näyttelyn tunnuskuvana on Ateneumin johtokunnan huoneen seinälle tilaama teos.
– Hän oli siellä ensimmäinen ja ainoa nainen kymmenien taiteilijoiden joukossa. Kerrotaan että kun teos nostettiin esille, Akseli Gallen-Kallela alkoi taputtaa, hän oli ymmärtänyt sen viestin.
– Näyttelyssä on esillä myös teoksen luonnos, jossa näkyy reikiä ja viivoja. Ne korostavat millaisena hän on itsensä halunnut esittää. Schjerfbeck sisällytti hyvin paljon visuaalisia viestejä nimenomaan omakuviinsa.
Kaikkiaan Schjerfbeck teki noin 40 omakuvaa, joiden muodostama sarja tiivistyy loppua kohti kuviksi, joissa taiteilija sulautuu yhdeksi maalauksen pohjakankaan kanssa.
Ateneumin taidemuseolla on hallussaan maailman suurin kokoelma Schjerfbeckin taidetta. Maalauksia, piirustuksia ja luonnoskirjoja käsittävässä kokoelmassa on 212 teosta.
Tänä päivänä Ateneumin määrärahat eivät enää riittäisi Schjerfbeckin teosten ostamiseen, kertoo Ateneumin johtaja Maija Tanninen-Mattila.
Nyt esillä olevaan suurnäyttelyyn on saatu runsaasti lainoja yksityiskokoelmista.
– Kun katselee Schjerfbeckin taulujen henkilöitä, he tuntuvat vaipuneen ajatuksiinsa ja viihtyvän siinä omassa maailmassaan. Siinä on ehkä sitä flow-kokemusta, josta nykyään paljon puhutaan, pohtii Tanninen-Mattila.
– Ihmisten pitäisi oppia keskittymään, hiljentymään, antaa sisäisen äänensä puhua. Se on aika hyvä viesti Schjerfbeckiltä meille, sanoo myös Leena Ahtola-Moorhouse.
Schjerfbeckin taiteen äärellä voi rauhoittua Ateneumissa lokakuuhun saakka.
Näyttelyn yhteydessä julkaistaan yli 700 teosta käsittävä kirja taiteilijan teoksista. Ateneum julkaisee myös taiteilijan elämäkerran e-kirjana. Syksyllä Ateneum-salissa saa kantaesityksensä taiteilijan elämään ja maalauksiin pohjautuva tanssiesitys HS.
Suurnäyttely tapahtumineen kuuluu Schjerfbeckin 150-vuotisjuhlavuoden ohjelmistoon. Juhlavuoden suojelija on presidentti Tarja Halonen.
Helene Schjerfbeck Ateneumissa 1.6.–14.10.
lehti 