”Koko juttu muistuttaa rutiininomaista komediaa: Taas kerran talous laskee, työttömyys kasvaa, pankit ovat vaikeuksissa, hallitukset kiirehtivät pelastamaan – mutta eivät työttömiä, vaan pankkeja.”
Talousprofessori Paul Krugman kommentoi tuoreeltaan sunnuntaina Espanjan pankkien pelastusoperaatiota New York Timesin kolumnissaan. Yleensä eurokriisin hoitamiseen äärimmäisen kriittisesti suhtautunut Krugman oli kitkeristä sanoistaan huolimatta tällä kertaa sitä mieltä, että hallitukset toimivat Espanjan tapauksessa oikein. Espanjan pankit pitääkin pelastaa romahdukselta.
Ongelma Krugmanin mukaan piilee siinä, etteivät Euroopan johtajat suostu muuttamaan peruslinjaansa kriisissä. Espanjan pankkien tukeminen on päinvastoin vahva signaali siitä, että neljäsosan kaikista espanjalaisista ja puolet nuorista työttömiksi jättänyt politiikka jatkuu.
Kuri ja sisäinen devalvaatio eivät toimi
Espanjalle ja muille Euroopan kriisimaille on opetettu nyt jo vuosien ajan, että ne voivat selviytyä vain tiukan budjettikurin ja sisäisen devalvaation – palkkojen alentamisen – avulla. Krugmanin mukaan tämä resepti ei ilmiselvästi toimi, koska samaan aikaan ei ole olemassa voimakasta talouskasvua eikä kohtuullista inflaatiota maanosan sydämessä ja nimenomaan Saksassa.
Toimia hän odottaa lähinnä Euroopan keskuspankilta, joka ei kuitenkaan liikahdakaan. Viime aikoina EKP on hänen mielestään vain syyttänyt euromaiden kansalaisia luottamuksen puutteesta sen valitsemaan linjaan.
Krugman kirjoittaa, että Atlantin molemmin puolin käynnissä on inhimillinen ja taloudellinen katastrofi. Osasyynä hän pitää eliitin näkemystä, jonka mukaan taloudessa pitääkin tehdä kipeää tekeviä ratkaisuja.
Britanniassa tätä on hänen mukaansa kutsuttu sadomonetarismiksi.
uutiskirje 
