Vierekkäin on kaksi maata. Pohjoisessa maksetaan kolminkertaista palkkaa. Maiden välillä vallitsee vapaa liikkuvuus. Mitä tapahtuu?
Rakennusliiton virolainen edustaja Kalev Liibert vastaa kysymykseensä itse:
– Silloin tapahtuu bisnestä.
Se tarkoittaa, että virolaiset tavoittelevat Suomesta korkeampaa palkkaa. Yritykset taas haluavat Virosta joustavaa ja matalapalkkaista työvoimaa.
Liibertin mukaan kielimuuri, rahattomuus, asumisolot ja tiedottomuus altistavat siirtotyöntekijät hyväksikäytölle.
– Ulkomaalainen ja väliaikainen työntekijä on aina huonommassa asemassa kuin vakituinen suomalainen. Yrityksillä on vastuu työehdoista ja palkoista, mutta ei kukaan kysy heiltä, miten he täyttävät velvollisuutensa, Liibert sanoo.
Suurin osa rakennusalan yrityksistä on pieniä alihankintafirmoja. Enemmistö näistä on rekisteröity Viroon, vaikka omistaja saattaa olla suomalainen. Suomessa on myös virolaisten perustamia yrityksiä.
Alihankintaketjussa voi olla jopa viisi firmaa peräkkäin. Joku voittaa aina.
– Kun yritys on Virossa rekisteröity, sinne eivät tule Suomen viranomaiset tarkastamaan, onko palkat oikeasti maksettu.
Neuvostoliitto tuhosi liittojen maineen
Liibert jakaa aikansa Rakennusliiton Tallinnan ja Helsingin toimistojen välillä. Hän tiedottaa Suomeen haluaville rakennusalan työntekijöille suomalaisista työehdoista ja ammattiliiton jäsenyydestä.
Tieto tulee tarpeeseen, sillä Virossa ei ole yleissitovia työehtosopimuksia, eikä maassa ole rakennusalan liittoa. Ainoa yleinen sopimus koskee minimipalkkaa, joka on 290 euroa kuukaudessa.
Miksi ammattiyhdistysliike on niin heikoilla Virossa?
Neuvostoliitto tuhosi ammattiyhdistysliikkeen maineen, Liibert vastaa. Kaikki kuuluivat liittoon automaattisesti, koska “ammattiliike on kommunismin koulu”.
Liitto järjesti lähinnä kesämatkoja ja palkitsi suosimiaan työntekijöitä. Yrityksen johtaja, puolueen paikallisjohtaja ja ammattiliiton johtaja olivat ne kolme ihmistä, jotka yhdessä päättivät yrityksen asioista.
– Itsenäistymisen jälkeen isot tehtaat lopettivat ja ne myytiin pois. Ammattiliitot romahtivat. Työmarkkinoiden rakenne muuttui täysin, Liibert muistelee.
Nykyään liitot ovat paikallisia ja niin pieniä, etteivät ne kykene tarjoamaan hyviä palveluja.
Virolaisten suhtautuminen paikalliseen liittoon riippuu Liibertin mukaan siitä, mikä on liiton suhde yrityksen johtoon.
– Jos liitto on olemassa ja se toimii, ihmiset ovat tyytyväisiä. Mutta jos ei ole liittoa, niin kukaan ei sellaista perustakaan, Liibert sanoo.
– Luottamusmiestehtävä on hyvin vaikea. Ei kukaan halua vaarantaa itseään siltä varalta, että työnantaja menee ja katsoo, että hän oli luottamusmies.
Palkkatiedottomuus vaivaa
Suomeen suuntaavat virolaiset kyselevät eniten palkkaluokista. Usein on tiedossa minimipalkka, mutta ei sitä, paljonko omalla osaamisella ja työkokemuksella pitäisi saada.
– Jos työkokemusta ei ole, virolaiselle saatetaan sanoa, että palkkaa maksetaan viisi euroa tunnilta ja päälle asuminen. Virolainen miettii, että miksi ei.
Kokeneemmillakaan ei ole aina helppoa. Kun kaksikymmentä vuotta rakennustyötä tehnyt virolainen tulee Suomeen, työnantaja saattaa iskeä hänet alimpaan palkkaluokkaan.
Epäkohdista valittaminen voi tarkoittaa töiden loppumista.
– Jos työntekijä valittaa työehdoista, työnantaja saattaa soittaa viikonvaihteessa ja ilmoittaa, että työt ovat loppuneet, ei tarvitse tulla enää, Liibert kuvailee.
Töiden loppuessa viimeinen palkka jätetään usein maksamatta. Työnantaja saattaa myös ottaa kahden ensimmäisen viikon palkan takuupalkaksi.
Jos työntekijä kyselee palkan perään, työnantaja voi sanoa, että rahat menivät jo vuokraan. Asuminen maksoi niin paljon, että työntekijä onkin itse velkaa työnantajalle.
Enemmistö ulkomaalaisista ei kuulu liittoon
Kukaan ei tiedä rakennusalalla työskentelevien ulkomaalaisten määrää. Yleisesti puhutaan 20 000–30 000 miestyövuodesta, kertoo Rakennusliiton tiedotuspäällikkö Heikki Korhonen.
Enemmistö ulkomaalaisista ei kuulu liittoon, koska työttömyyskorvauksen saamiseksi täytyy olla kirjoilla Suomessa ja työssäoloehdon on täytyttävä. Tilapäiset siirtotyöntekijät eivät koe saavansa liitolta tarpeeksi.
Työntekijöiden määrä alkaa selvitä 1. syyskuuta, kun rakennusalalla otetaan käyttöön kaikille pakollinen veronumero. Jokaisen työntekijän on pidettävä numerollinen tunnistekortti näkyvillä työmaalla.
Korhosella on lisäehdotus rakennusalan parantamisesta: palkka pitäisi aina maksaa Suomessa toimivan pankin tilille.
Viime vuosina vain rakennusalalle on luotu Suomessa uusia sääntelylakeja.
– Palvelualalla saa mellastaa yhä kuin ennenkin. Se luo sen mahdollisuuden, että työnantajat mielellään siirtäisivät rakennustöitä palvelualan piiriin, Korhonen sanoo.
Enemmän Suomessa työskentelevien virolaisten rakentajien tilanteesta kerrottiin Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 29. kesäkuuta.
Katso myös:
uutiskirje 
