Kreikassa melkein kaikki ovat ahtaalla. Erityisen ahtaalla ovat kreikkalaiset nuoret. Alle 25-vuotiaista oli huhtikuussa työttöminä 52,8 prosenttia – siis selvästi yli puolet, aivan käsittämätön määrä.
Miltä tuntuu elää vuodesta toiseen aina vain pahenevan kriisin keskellä? Siitä kertoo ateenalainen Alia Issykhou, joka on Syriza-vasemmistokoalition tärkeimmän puolueen Synaspismosin nuorisojärjestön aktiivi.
Issykhou sanoo, että nuoret tuntevat olevansa umpikujassa:
”Siis itse asiassa meiltä leikataan unelmat.”
– Ajattele, että olisit 27-vuotias, sinulla ei olisi työtä ja joutuisit asumaan edelleen vanhempiesi luona, koska sinulla ei olisi varaa muuttaa omillesi. Olisit yhä vanhempiesi tuen varassa, mutta heilläkään ei mene sen paremmin, koska palkkoja ja eläkkeitä on leikattu rajusti ja monet ovat joutuneet työttömiksi.
– Jos ei ole työtä, ei ole unelmia. Siis itse asiassa meiltä leikataan unelmat, eivätkä nuoret edes ajattele perheen perustamista. Kreikalla on jo ennestään väestöongelma ja tämän kriisin myötä se pahenee.
Itsemurhaluvut nousevat
Kreikassa on perinteisesti ollut alhaiset itsemurhaluvut, osin ortodoksisen uskonnon vuoksi. Nyt tilanne on muuttunut.
– Kahden viime vuoden aikana talouskriisin kiihtyessä on itsemurhien määrä kasvanut nopeasti, kertoo Issykhou.
– Joka päivä vähintään yksi ihminen ottaa hengen itseltään. Monet jättävät jälkeensä kirjeen, jossa sanotaan, että syynä olivat taloushuolet.
– Tarjoilijan ammatti on kunniallinen eikä siinä ole mitään häpeämistä. Mutta nyt tohtorit kilpailevat diplomeillaan ja kielitaidoillaan siitä, kuka saa vapaana olevan tarjoilijan paikan. Se kertoo työn saannin vaikeudesta.
Moni nuori kreikkalainen onkin äänestänyt jaloillaan, sanoo Issykhou.
– Kun kysytään nuorilta, haluavatko he muuttaa pois Kreikasta, he vastaavat: jos minulla vain on tilaisuus, haluan. Täällä ei ole tulevaisuutta, ei töitä, ei mitään.
Ei laiskoja, mutta pienipalkkaisempia
Miltä tuntuu kuunnella sitä, miten muualla Euroopassa haukutaan kreikkalaisia laiskoiksi?
– Se tekee kipeää, todella, sanoo Issykhou. Hänen mielestään ihmiset Kreikassa, Portugalissa, Espanjassa, Italiassa ja Irlannissa joutuvat nyt kohtaamaan suorastaan rasismia.
– Jopa Englannin pääministeri ripittää kreikkalaisia euroalueen ongelmista. Anteeksi vain, mutta kuuluuko Englanti itse euroalueeseen? Tämä on jo vähän koomistakin.
Issykhoun mukaan arvostelijat unohtavat esimerkiksi sen, että vuosityöaika on Kreikassa selvästi pitempi kuin vaikkapa Saksassa.
– Emme ole laiskoja; meille vain ei makseta yhtä hyvin kuin saksalaisille.
Issykhou haluaa kuitenkin sanoutua irti nationalismista, jota Kreikassa on kriisin aikana lietsottu erityisesti saksalaisia vastaan.
– Me Syrizassa emme ole nationalisteja. Emme syytä tavallisia saksalaisia. Media on tarjonnut saksalaisille ja englantilaisille helppoa selitystä kriisin syistä, ja ihmiset uskovat mediaa.
Aiheesta enemmän perjantaina 3.8. ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 
