Vielä 1980-luvulla kosteikkoja palautettiin alkuperäiseen asuunsa linnunsuojelun nimissä. Sen jälkeen kosteikkojen palauttaminen, ylläpito ja perustaminen jäivät vähälle. Nyt kosteikkoja palautetaan ja perustetaan EU-rahan turvin.
EU Life+ on pannut Kotiseutukosteikko-projektiin miljoona euroa, maa- ja metsätalousministeriö 0,3 miljoonaa ja Suomen riistakeskus 0,7 miljoonaa. Lisäksi satsauksia tulee maanomistajilta.
Eri puolille Suomea on perustettu jo 20 kosteikkoa syyskuun 2010 jälkeen. Tavoitteena on saada aikaiseksi kaikkiaan 39 mallikosteikkoa eri puolille Suomea vuoden 2015 loppuun mennessä.
Suomessa on huutava pula matalista, rehevistä kosteikoista.
Kotiseutukosteikko-projektin päällikkö Mikko Alhainen Suomen riistakeskuksesta kertoo, että vauhti on hyvä, mutta luonnon kanssa pitää varautua takapakkeihin.
– Seuraamme, kuinka kosteikot houkuttavat vesilintuja, millaisia poikueita tulee ja kuinka hyvin kosteikko säilyy.
Uhkana on kosteikon umpeen kasvaminen. Jotta vesikasvit eivät valtaisi koko alaa ja rehevöittäisi sitä kokonaan, kosteikon pitää antaa kuivahtaa tietyin aikavälein. Projektikautena kuivatusta ei Alhaisen mukaan päästä kokeilemaan.
Vajaa pari vuotta sitten perustetulla Raaseporin Isoahteen kosteikolla viihtyvät ainakin sudenkorennot ja sorsat.
– Suomessa on huutava pula tällaisista matalista, rehevistä kosteikoista, joissa vesilintujen poikasille on turvallisia paikkoja, Alhainen sanoo.
Projektipäällikkö Eija Hagelberg Baltic Sea Action Groupista muistuttaa, että kokonaisuus unohtuu helposti mietittäessä vesien kulkua.
Kaikki mahdollinen peltoala halutaan viljelyyn tai laitumeksi, metsäala männylle. Luontaiset vesien sitojat eli kosteikot ja suot unohtuvat. Hagelberg muistuttaa, että kosteikot ja suot sitovat hyvin valumavesiä ja estävät ravinteiden kulkua Itämereen.
Alhainen huomauttaa, että Pohjanmaankin tulvahuippuja voitaisiin pienentää, jos jokien latva-alueille saataisiin kosteikkoja. Ongelmana on, että Pohjanmaalla luontaiset syvänteet ja notkelmat puuttuvat. Kosteikot pitäisi perustaa keinotekoisesti kaivamalla maata, jolloin kosteikon säilyminen on epävarmempaa kuin luontaisissa paikoissa.
Isoahteen kosteikkoon kertyy vettä 43 hehtaarin alueelta. Kosteikon vesipinta-ala on noin 2,3 hehtaaria ja ranta-alueet noin 0,6 hehtaaria.
Kosteikon rantaviivaa lisättiin muotoilemalla vedenreunoja, jotta linnuille syntyisi luontaisia pesimäpaikkoja.
Veden syvyys vaihtelee suuresti, keskisyvyys on 0,6 metriä.
Maanviljelijä Ville Porkka kertoo, että vedenkorkeutta säädellään padon avulla. Hän aikoo pitää osan rannasta ketomaisena joko lampaiden avulla tai niittämällä. Vesilintujen metsästystä tärkeämpänä hän pitää alueen luontoarvoja.
– Tuohon kannonnokkaan kun istahtaa ja ihmettelee maisemaa, silläkin on oma arvonsa, Porkka toteaa.
Ensi keväänä kosteikkoon pääsee rakennettua polkua pitkin opastetauluja seuraamalla.
Lisätietoja projektista sekä vierailu- ja kulkuohjeet kohteisiin löytyvät sivulta www.kosteikko.fi.
lehti 